Hyvät ystävät, toverit, keski- suomalaiset vapun juhlijat,
 
Tämä vuosi on ollut vasemmistolle enemmän kuin mielenkiintoinen. Tätä vuotta kuvaa kriisit. Hyvinvointiyhteiskuntamme on kriisissä, euro ja Eurooppa ovat kriisissä, ympäristö on kriisissä ja terveydenhuolto on kriisissä. Tänä vuonna on tuntunut, että ne ovatkin osuneet juuri tämän hallituksen, jossa mekin seisomme haasteiksi.
 
Nykyiset kriisit ovat kuitenkin seurausta pidemmältä ajalta, osittain viime laman ja sen jälkeisen politiikan seurausta. Tänä päivänä taantumaan meillä ei ole kuitenkaan enää varaa nykyisten kriisien yhteydessä. Päinvastoin meidän tulee pyrkiä ehkäisemään uuden laman syntymistä ja samalla rakentaa uutta eheämpää yhteiskuntaa. Siihen vasemmiston tavoitteet ja uudet avaukset antavat mahdollisuuden. Vasemmiston tehtävä on nostaa esille ongelmia ja radikalisoida ne porvariston hyssyttelyn sijaan. Meidän tehtävä on nähdä pidemmälle ja ratkaista politiikkaa oikeudenmukaisesti.
 
Hyvät toverit,
 
Tämän päivän kriiseissä vasemmisto ei ole jäänyt seisomaan kädet taskussa. Olemme ottaneet haasteet vastaan ja harppauksen kohti vasemmiston pitkän aikavälin tavoitteita. Olemme myös saavuttaneet tavoitteitamme haastavasta hallituskokoonpanosta huolimatta. Hallitukseen meno jakoi vasemmiston kentän ääniä, mutta tavoitteet olivat ja ovat meille edelleen yhteiset. Niistä olemme pitäneet kiinni.
 
Ajamme oikeudenmukaisempaa verotusta ja puolustamme pieni- ja keskituloisia ihmisiä. Nämä tavoitteet perustuvat ehtoihin, jotka ovat progressiivisemman verotuksen rakentaminen ja pääomatulojen kovempi verotus. Suurien leikkausten sijaan, verotusta muuttamalla voidaan tehdä oikeistohegemoniasta poikkeavaa, vasemmistolaista politiikkaa. Verokertymillä sidotaan muun muassa opintotuki indeksiin, nostetaan perusturvan tasoa ja kehitetään julkisia terveys-, koulutus- ja vanhuspalveluita. Raideliikenteeseen panostaminen taas kertoo vasemmiston ympäristöä kunnioittavasta ajattelusta. Työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen on ollut pitkään tavoitteemme ja viime riihessä sen vihdoin saimme ajettua läpi. Ilman vasemmistoa näitä ei olisi ajanut kukaan.
 
Vasemmiston läpi ajamat korotukset ja muut saavutukset saattavat silti tuntua monista jopa pilkalta, kun samaan aikaan kuulemme suurituloisten mahtavista palkankorotuksista tai luemme kuinka bonukset vaihtavat omistajaa, kun samanaikaisesti työntekijää kyykytetään. Finnairin johto rikkoi hallituksen valtionyhtiöille asettamia sääntöjä.  Tämä kertoo epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä, että säännöt yksin eivät riitä vaan niitä on valvottava.  Meidän on valvottava niitä, mutta samalla rakennettava sellaista politiikkaa missä tällaiset säännöt tulevat turhiksi.
 
Tämän lisäksi erilaiset herraklubit ja -kerhot jatkavat olemassaoloaan. Elitismi ja toisten ulossulkeminen päätöksenteosta ei ole vasemmistolaista politiikkaa. Tämä on kaukana siitä demokratian ajatuksesta, jota pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on edustanut. Läpinäkyvyys päätöksen teossa ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat edelleen jossain horisontissa. Tämän vuoksi niiden saavuttamiseksi pitää tehdä edelleen töitä.
 
Hallitus on lupautunut sitoutumaan jokaisena kautenaan tasa-arvo-ohjelmaan, myös tänä vuonna. Tästä on pidettävä kiinni. Politiikan teossa ja päätöksenteossa sukupuolivaikutukset yhdessä yhteiskuntaluokan ja etnisyyden kanssa ovat tänä päivänä tärkeämpiä kuin koskaan ottaa huomioon. Meillä työelämän segrekaatiosta, eriytymisestä kertoo sekä naisten huonommat palkat että töiden jakautuminen edelleen vahvasti naisten ja miesten töihin. Samanaikaisesti harmaa talous haastaa työelämää varsinkin rakennusmiesten kohdalla.  Talouden tilanne vaikuttaa eri ryhmiin eri tavalla ja tämä on otettava huomioon niin päätöksenteon tasolla kuin muussa ajattelussammekin.
 
Hallitus on myös lupautunut pitämään huolta ikääntyneistä ja nuorista. Vanhuspalvelulaki ja nuorten yhteiskuntatakuu ovat tärkeitä hankkeita, joiden kuoret eivät tule jäämää ilman sisältöä. Jo nyt on ymmärretty, että nuorisotakuun rinnalla esimerkiksi lisääntyvä joukko maahanmuuttajanuoria tarvitsee erityisen huomion. Vanhuspalvelulaista on aidosti tehtävä sellainen malli, jossa eläkeläiset ja seniorit nähdään myös aktiivisina ihmisinä ja joille taataan aidosti paras mahdollinen hoiva ja hoito kunnosta tai varallisuudesta riippumatta, yhtäkään mummoa ei tule jättää yksin.
 
Hyvät vasemmistolaiset,
 
Leikkaukset ja säästöt ovatkin kriisien aikana kestämätön ratkaisu, sen olemme nähneet. Mutta, kuten olemme kuluvan vuoden aikana kaikki huomanneet, emme päätä yksin asioistamme. Toisinaan tuntuu, että päätösten teko valuu muualle. Tästä tunteesta ja sen realisoitumisesta onkin päästävä eroon. Päätöksen teossa kaikkien ääni tulisi olla samanarvoinen ja painoinen, tämä on vasemmiston ääni. Suomen on tämänkin vuoksi jatkettava Euroopassa linjaa, joka korostaa yhteisten ratkaisujen löytämistä kapitalismin kriisiin. Vasemmiston on rakennettava ja laajennettava Euroopan laajuista verkostoaan.
 
Euro- ja talouskriisissä olemme ajaneet rahoitusmarkkinaveroa, maakohtaista kirjanpitoa ja monia muita toimia, joilla rahamarkkinoiden ylivalta tulee loppumaan. Euroopan tasolla muutos on hidasta. Haasteen asettaa myös se, että suurinta osaa euromaista johtaa oikeistolainen hallitus. Presidentin vaalit muualla Euroopassa, kuten Ranskassa ja kansalaisliikehdintä antavat kuitenkin toivoa ja vahvistusta vasemmiston uudesta noususta. Kuntavaalit ovat seuraavat vaalit, joissa vasemmisto tulee nousemaan. Jyväskylässä tulemme jatkamaan siitä hienosta tuloksesta, joka viime eduskuntavaaleissa saavutimme; Helsingissä ja Jyväskylässä vasemmiston kannatus nousi. 
Hyvät toverit,
 
Tilanteessa, jossa yleisesti jo todetaan terveyserojen kasvaneen eri ihmisryhmien välillä, on kaikkia leikkauksia, tarkasteltava erittäin kriittisesti. Varsinkin terveyspalveluiden kohdalla leikkaukset ja lakkautukset tänään näkyvät usein huonoina ratkaisuina huomenna.
 
Esimerkiksi terveysasemat ovat tärkeitä kaikkien alueiden asukkaiden kannalta, mutta erityisesti iäkkäiden, joiden liikkuminen vaatii joskus erityistä huomiota. Niiden siirtäminen kauemmas ei tuo säästöjä vaan saattaa lisätä kustannuksia ja kurjistaa ihmisten hoitoon pääsyn mahdollisuuksia. Tästäkin meillä on huonoja esimerkkejä jo nyt riittävästi. Ihmisten pahoinvointi ei ole ainakaan vähentynyt. Sairauksien pitkittyminen ei pitkällä aika välillä tuo säästöjä, päinvastoin.
 
Terveydenhuollon palveluverkon uusiminen ei voi tarkoittaa terveysasemien lakkautuksia ja niiden korvaamista esimerkiksi palvelusetelein. Päinvastoin terveysasemien yhteydessä tulisi päätökset perustua asukkaiden hyvinvoinnille eikä yksityisten terveystalojen voiton tavoittelulle. Terveysasemien maksujen poistaminen ja esimerkiksi yksityisen Kela-korvausten siirtäminen kunnille olisivat vaihtoehtoja leikkauksille. Terveyspalvelut eivät voi olla vain työssäkäyvien oikeus. Uudet ratkaisut mahdollistaisivat kuntien vastuulla olevien terveyspalveluiden turvaamisen tasa-arvoisemmin, kuin mitä tällä hetkellä näemmä tapahtuvan.
 
Hyvät toverit,
 
Kriisien aikana asenteet heikosti toimeen tulevia kohtaan ovat koventuneet sekä Suomeen muuttaneiden että Suomessa asuvien kannalta.. ”Not in my Back yard” - ei minun takapihalle, kertoo siitä asenne muutoksen kovuudesta, jossa kaupunki-kulttuuria määrittää raha ja status. Apua kaipaavia ei haluta lähelle omaa linnunkotoa tai toisaalta yhteisten tilojen ja rakennusten sijaan kaupunkien kaavoja määrittää hotelli- ja kauppaketjut ja vain mainos tauluille löytyy tilaa.
 
Tämä kovuuden ja ahneuden ilmapiiri heijastuu niin kouluissa, työelämässä ja ylipäänsä ihmisten arjessa jatkuvana epävarmuutena tulevasta . Epävarmuutena toimeentulosta, työpaikasta ja koulutuksesta. Oman elämän suunnittelu muuttuu yhä hankalammaksi. Tämä prekarisaatioksi kutsuttu, elämän epävarmistuminen näyttää lävistävän koko yhteiskunnan. Toisiin se kuitenkin kohdistuu suuremmalla voluumilla kuin toisiin.  Pitkäaikaistyötön, pätkätyöläinen, prekariaatti, pitkäaikaisopiskelija, pakotettu yrittäjä kuuluvat kaikki prekariaattiin, eli heitä paljon.
 
Tämä elämän epävarmistuminen on kuitenkin nostanut keskustelua siitä miten järjestää omaa elämää uudelleen, miten ottaa oma elämä ja arki hallintaansa. Työn pätkittyminen ja muuttuminen prekaariksi on suuri haaste myös ay-liikkeelle. Me tarvitsemme ay-liikettä ja ay-liike tarvitsee vasemmistolaista ajattelua. Työelämän muuttuessa tähän haasteeseen ay-liikkeen ja vasemmiston tulee pystytä vastaamaan.
 
Kun työläinen ei ole enää vain paperitehtaan haalarimies, vaan töitä opiskelun ohessa tekevä yliopistolainen tai tutkija, uudelleen koulutettu aikuisopiskelija tai freelancer toimittaja tai osa-aikainen kotiäiti, on ay-liikkeen muututtava ajaakseen kaikkien työläisten asemaa unohtamatta tehdastyöläistä.
 
Hyvät toverit,
 
Tuloerojen kasvaessa ja toimeentulon epävarmistumisen vuoksi tarvitsemme uutta ajattelua ja uusia ideoita siitä miten kaventaa tuloeroja ja miten päästä eroon byrokraattisesta sosiaalitukiviidakosta. Miten sovittaa yhteen erilaiset pätkä- ja osa-aikatyöt köyhtymättä ja turhautumasta lisää?  Miten suunnitella elämää pidemmälle? Luukulta toiselle juokseminen on nöyryyttävää ja kallista.
 
Perustulo on yksi avaus suuntaan, jossa kaikille luodaan kestävä pohja hyvälle arjelle. Ihmiset edistävät jo nyt yhteistä hyvinvointia ilman palkkaa, oli se sitten hyväntekeväisyyttä tai ylipäänsä toimimista eri järjestöissä. Perustulo mahdollistaa tällaisessa tilanteessa toimeentulon ja korvauksen tehdystä työstä.
 
Perustulo vähentää luukulta toiselle juoksemista. Perustulo vapauttaa ihmiset tekemään työtä, jolla on heille merkitystä. Perustulo mahdollistaa osa-aikaiseen työhön, ilman että etuudet leikkautuvat. Perustulo parantaa työläisen neuvotteluasemaa ja mahdollistaa sanomaan ” EI”  palkattomalle harjoittelulle. Perustulo avaa mahdollisuuden luovaan ajatteluun esimerkiksi uusille yritysideoille. Perustulo ei käske jäämään kotiin, päinvastoin. Keski- Suomessa työttömyys on noussut liian suuriin lukemiin. Jotain on siis tehtävä. Olkoon uuden ja vanhan vasemmiston aika nyt!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Vesa Lankinen (Ksml 2.5.) penää vastuita vasemmistolta ja kansanedustajilta kunnallisessa päätöksenteossa. Ottamatta kantaa niinkään valtuutettujen työskentelyyn, ihmettelee Lankinen erityisesti vasemmiston hallitustyöskentelyä.

Keväällä 2011 vasemmistoliitto äänesti demokraattisesti hallitukseen osallistumisesta. En vieläkään ymmärrä miten tämä olisi voitu paremmin ratkaista kuin tuolloin eli äänestämällä. Hallituksessa työskentely ei tarkoita meille, kuten Lankinen esittää, vaalilupauksien pettämistä. Päinvastoin vasemmiston kohdalla se on tarkoittanut niiden asioiden ja tavoitteiden ajamista, joita olemme vuosien mittaan nostaneet esille.

Yksi saavutettu tavoite esimerkiksi perheiden köyhyyden vähentämiseksi, on työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto, jota ei olisi kirjattu viime riihessä ilman vasemmistoa. Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha sekä toimeentulotuen perusosa nousivat vuoden alussa. Pääomaverotusta on korotettu ja miljoonaperinnöille saatiin korkeampi veroluokka. Suurimpia ansiotuloja saavat alkavat maksaa solidaarisuusveroa. Nämä eivät vielä riitä, mutta ovat askeleita kohti tuloerojen pienentämistä.

Eipäs–juupas-keskustelun sijaan hallituksessa olemme menneet eteenpäin. Kuntauudistus on suuri haaste niin hallitukselle kuin vasemmistolle. Olemme myös nähneet, ettei oppositio ole pystynyt esittämään mitään järkeviä ehdotuksia kuntapalvelujen järjestämiseen niin, että ne olisivat kaikille saatavilla. Vasemmistolla on siihen kuitenkin selkeät vaatimukset: lähidemokratian kehittäminen ja lähipalveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden parantaminen ilman yksityistämisiä.

Vasemmiston hallituksessa ololla voidaan taata, että edes joku vahtii porvaripuolueita ja samalla haastaa ja tekee hallituksen politiikasta oikeudenmukaisempaa pieni- ja keskituloisille, myös kuntauudistuksen suhteen

 Jo pari vuosikymmentä Itämerta on suojeltu sekä kansallisin että kansainvälisin sopimuksin. Lähtökohtana on ollut vähentää kuormitusta kaikista päästölähteistä , suojella meriluontoa ja säilyttää lajien monimuotoisuus. Näistä toimista huolimatta Itämeren tila ei ole korjaantunut. Sen lisäksi Itämerelle on syntynyt uusia uhkatekijöitä mm. lisääntyneiden öljykuljetusten ja matkustajaliikenteen vilkastumisen myötä. Nyt tähtäin on vuodessa 2021, johon mennessä yhteisesti sovittu toimintaohjelma pyrkii palauttamaan Itämeren hyvän ekologisen tilan.

Useiden Itämeren luonnonlohikantojen tila on heikko ja niiden säilymisen kannalta aikatähtäin saattaa olla liian kaukana, sillä sadasta alkuperäisestä lohikannasta jäljellä on enää 30 ja niiden uhanalaisuusluokka on ”vaarantunut”.

Lohikannat on kalastettu heikoiksi. Suurimmat saalismäärät ovat olleet viime vuosina yli kaksinkertaisia kansainvälisen merentutkimusneuvoston suosituksiin verrattuna. Ja vaikka EU on asettanut kiintiöt, niillä ei ole ollut merkitystä. Parempi ratkaisu olisivat kalastajakohtaiset kiintiöt.

Jotta Itämeren lohikantojen geneettinen monimuotoisuus säilyisi edes nykyisellään, tarvitaan kaikessa lohenkalastuksessa tiukkoja säätelytoimia. Esimerkiksi Itämeren avomerellä tapahtuva lohenkalastus pitäisi lopettaa ja ei-ammattimaista lohenpyyntiä, erityisesti verkko- ja rysäpyyntiä tulisi rajoittaa.

Lohikantojen vahvistamiseksi tarvitaan myös lisää tutkimusta. Esimerkiksi Perämeren jokien luonnonpoikasista palaa arviolta vain neljännes takaisin verrattuna 1990-luvun alkuun. Syynä lienevät Itämeren ekosysteemissä tapahtuvat muutokset.

Tutkimuksen lisäksi tarpeen olisi myös kokonaisvaltainen lohistrategia.

Arvoisa Puhemies,

Ensimmäinen laki lapsen kotihoidon tuesta säädettiin vuonna 1985 ja Keskusta oli sen säätämisessä vahvasti mukana. Tämän valossa on ymmärrettävää, että keskusta on huolissaan sen tulevaisuudesta, vaikka kotihoidontukea käytetäänkin nykyisin laajasti. Keskustan kannattamalla kotihoidontuen mallilla on kannustettu äitejä jäämään kotiin useammaksi vuodeksi lapsen tai lapsien syntymän jälkeen. Tämä eroaa muista pohjoismaisista käytännöistä. Esimerkiksi Ruotsissa vanhemmuus on tasapuolisemmin jaettua puolisoiden välillä. Kuten on nähty, tämä Suomen malli ei ole poistanut myöskään niitä Keskustankin mainitsemia, erityisesti tämän päivän ongelmia, kuten syrjäytymistä, tuloerojen kasvua ja lapsiperheiden köyhyyttä.

Kansainvälistä naistenpäivää (8.3.) on vietetty 1900-luvun alusta alkaen ympäri maailmaa. Kansainvälisen naistenpäivän vietto oli lähtökohtaisesti sosialististen, vasemmistolaisten ja rauhanliikkeiden naisten aikaansaannosta. Suomessa naistenpäivää on vietetty yli puoluerajojen esimerkiksi yhteisillä tapahtumilla. Suomessa naisliikkeiden yhteistyön tuloksia ovat olleet muun muassa lasten subjektiivinen päivähoito.