Ymmärrän nyt entistä selvemmin, millainen jumalaton katastrofi elettiin Nokialla sikäläisen vesikriisin aikana. Tämä meidän säynätsalolaisten ja nyt enää muuratsalolaisten ongelma on siihen verrattuna pieni.
Mutta minullahan on historia. Olin viime tiistaina työ- ja teatterimatkalla Helsingissä, josta palasin kotiin keskiviikkona. Junamatka oli tavanomainen: yksi peruttiin ja toinen myöhästyi 1,5 tuntia mutta VR tarjosi kahvin ja pullan Tampereella. Olin kotona vihdoin puoli neljän maissa ja ajattelin keittää kahvia mutta keittiön kraana vain korisi eikä vettä tullut tippaakaan. Soitin Jyväskylän energian vesiliiketoimintaan ja sain tietää, että mitään vikoja ei ole, joten huushollinne putket ovat jäätyneet (tällaista ei ollut tapahtunut koskaan ennen), lähetämme miehen tutkimaan ja korjaamaan.
Siinä sitten yritin avustaa todella pätevää ja ripeää putkien korjaajaa ja vihdoin illalla n. kahdeksan pintaan vettä taas tuli. Sain ruokaa ja kahvia ja pääsin saunan lauteille. Ihanaa!
Seuraavana päivänä menin putkimiehen ohjeiden mukaan rautakauppaan ja ostin putkiin nerokkaat eristeet. Niiden virittämisessä ainoa huonoksi laskettava asia oli, että kädet menivät aikaan pahaan kuntoon kun en osannut tehdä hommaa käsineet kädessä. Mutta ei se mitään, valmista tuli ja tyytyväisenä ihailin tulosta. Ja annoin veden liristä edelleen keittiössä ja kylpyhuoneessa niin kuin ohje oli.
Lauantaina söimme ahvensoppaa Tapiolassa vieraanamme Kalevi Kivistö. Pakkanen paukkui kolmessa kymmenessä mutta meillä oli lämmintä ja mukavaa.
Sunnuntain vastaisena yönä heräsin puoli neljä ja totesin, että apua: nytpä vesinoro kylppärissä on kuivunut. Siis ovatko putket sittenkin jäätyneet uudelleen?
Heräsin kerralla. Kävin tutkimassa vesimittarin ja venttiilit – ihan ok. Sitten sormi ruvella soittelin vikapäivystykseen, jos ”paina numero 1” sanoi, ettei mitään vikoja ole ja lopulta ”paina numero 4” vastasi, että kenellekään muullekaan ei tule vettä mutta vika korjataan aamuun mennessä. Siinä välissä olin jo ehtinyt herättää Veli Hytösen, kun muistin hänen kehuneen lämpöpuhaltimellaan. Pahoittelen, Veli hyvä vieläkin. Olin hätäinen. Mutta huojentuneena palasin takaisin pehkuihin. Ja aamulla taas toivorikkaasti kokeilemaan, josko teevettä tulisi. Eipä tullut, ei. Vikapäivystyksen puhelin oli edelleen varattuna ja netti kertoi yöllistä ilosanomaa…että ”aamuun mennessä” on korjattu.
Päätin lähteä jokaviikkoiseen tapaan uimaan Peurunkaan. Matkalla join aamukahvin ja päivä käynnistyi. Palattuani löysin netistä ilmoituksen, että vettä saa Lehtisaaren koulun pihalla olevasta autosta. Ei muuta kuin ämpärit matkaan ja vettä noutamaan. Niillä vesillä olen tänä aamuna teeni keitellyt. Nyt vesikatko koskee enää Muuratsaloa. Toivottavasti ei enää pitkään.
Energia voisi kyllä kehitellä tiedottamistaan paremmaksi. Tiedotteilla voisi olla selvä aikataulu, esim. kelloaika, milloin uusi tiedote annetaan, ”aamuun mennessä” on liian epämääräinen. Jäin myös miettimään, että miksi vesivahingosta ei ollut kaupungin verkkosivuilla mitään. Löytääkseen tiedon, pitää osata kaupungin organisaatio, yhtiöt ja liikelaitokset! Ei se ole kohtuullista. Ja miten
tiedon löytää netitön? Varmaan puhelinpäivystyksenkin saisi paremmin toimimaan, onhan sitä käyty jo kuussakin!