Tasa-arvo – utopiako?

"- Tunne älyn korvike.
- Mitä päälle?
- Naisen ongelma: samppanjapullon korkki on vaikea avata."

Vaikka kansainvälistä naistenpäivää on vietetty jo sata kertaa ja tasa-arvotyötä tehty, joutuu silti ihmettelemään, eikö siinä ole päästy yhtään pitemmälle vai olemmeko jo saavuttaneet kaiken niin, että on varaa ryhtyä puhumaan lehtiotsikoiden tapaan toisarvoisista asioista?

Meillä Suomessa naiset ovat antaneet työpanoksensa miesten rinnalla 1800-luvun puolivälistä,teollistumisen aamuhämäristä lähtien. Samoin naiset ovat toimineet järjestöissä omissaan ja miesten kanssa yhteisissä yhtä kauan. Ja kun naiset saivat Suomessa äänioikeuden ensimmäisten joukossa maailmassa 1906, nämä asiat yhdessä lienevät vaikuttaneet siihen, että kuvittelemme kaiken tasa-arvotyön jo tehdyksi. Niinpä tämän uskon siivittämänä saa turhan nipottajan maineen aina, kun avaa suunsa tasa-arvopuutteista! Illuusioista on vaikea luopua. Olen mukana Jämsässä keskustelemassa  tasa-arvosta kulttuuriklubi Prokurassa tasa-arvon päivänä la 19.3. klo 13 alkaen.

Kokoomus lupasi neljä vuotta sitten korjata matalapalkkaisten naisten asemaa. Mutta miten on käynyt Sari Sairaanhoitajalle, Maija Myyjättärelle tai Sinikka Siivoojalle? Tulivatko matalapalkkaerät maksuun? Kuinka asia etenee? Viimeisimpien palkkatilastojen mukaan naisen euro kököttää tiukasti entisessä 80 sentissä. Niin että se niistä lupauksista!

Vaikka naiset ovat miesten rinnalla tehneet töitä vuosikymmenet, puurtavat naiset perustehtävissäyritysten alimmilla askelmilla. Naiset ovat tänään miehiä paremmin koulutettuja ja hyvistä esimerkeistä huolimatta – naispresidentti ja –pääministeri – ei suuryritysten hallituksissa juuri naisia istu. Akateeminenkin maailma on kovin miehinen , vaikka naiset väittelevät miehiä useammin. Suomessa korkeakoulujen ja yliopistojen rehtoreista sentään neljännes on naisia, johtava luku Euroopassa.
Miehiä on pidetty myös naisia ”arvokkaampina” tutkimuskohteina naisten jäädessä usein verrokkiryhmään. Niinpä kesti kauan ennen kuin tutkittiin ja huomattiin, että myös naisilla on sydänvaivoja, joita pitää ennaltaehkäistä ja hoitaa.

Entä tasa-arvo kotitöissä? Luulisi, että niihin on helppo puuttua. Päätämme vain kotona, miten hommat jaetaan. Helpommin sanottu kuin tehty, osoittaa tuore väitöstutkimus. Kotityönjako kytkeytyy vahvasti työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tasa-arvoa lisävä perhevapaajärjestelmä pitää toteuttaa. Molemmille vanhemmille tulee olla pienen lapsen hoitoa varten yksi kuuden kuukauden jakso ja vanhempien jaettavana kolmas kuuden kuukauden jakso. Tämä 6 + 6 + 6 –malli on toteuttava seuraavan eduskuntakauden aikana.

Miesten ja naisten ajankäyttö on samankaltaistunut, miehet ovat lisänneet kotitöitä, naiset ansiotyötä. Mutta silti kotityöt jakautuvat vielä miesten huoltotöihin (auto, lämmitys, korjaus, rakennus) ja naisten kotitaloustöihin (ruoka, pyykki, siivous). Kahden työssäkäyvän perheessä nainen huushollaa 3t 27 minuuttia ja mies 2t 11 minuuttia päivässä. Pahin tilanne on pitkää päivää tekevien perheissä, siellä kukaan ei ehdi kotitöille. Kotityöt ovat hunningolla myös perheissä, joissa naisen luokka-asema on selvästi miestä korkeampi. Perinteisintä on kotityönjako maanviljelijäperheissä.

Naiset yli puoluerajojen (Nytkis) on tehnyt ansiokasta tasa-arvotyötä. Vastikään ilmestyi sen valmistelemat vaatimukset seuraavaan hallitusohjelmaan. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain uudistamisella pyritään mm. parempaan palkkatasa-arvoon, perhevapaiden uudistamiseen ja niiden kustannusten tasaamiseen. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelmalle ohjataan vihdoinkin varat ja seksuaalilainsäädäntö uudistetaan. Turvakotipaikkoja lisätään ja lähisuhde-väkivallan sovittelu kielletään. Tasa-arvosuunnittelu ulotetaan varhaiskasvatukseen ja tasa-arvotutkimukselle taataan varat.