Sofi, Sofi!

Satuitteko näkemään televisiosta uutisen Pariisin kirjamessuilta? Huomasitteko, kuka oli messujen eittämätön vetonaula? No, jos uutinen jäi väliin, voin kertoa, että hän oli kaikille suomalaisille, mutta erityisesti kaikille Jyväskylän halssilalaisille tuttu nainen, kirjailija Sofi Oksanen.

Viiden päivän ajan ranskalaisille markkinoitiin pohjoismaista kirjallisuutta, supertähtinä suorastaan ruotsalaisia dekkaristeja mutta hyvässä nosteessa kohti supertähteyttä näytti olevan myös Sofi Oksanen, joka viime marraskuussa sai arvostetun ranskalaisen kirjallisuuspalkinnon Prix Femina Étrangerin. Sofin nimikirjoitusjono kiemurteli käsittämättömän pitkänä. Yhtä pitkiä jonoja odotamme huhtikuun alussa pidettäville Jyväskylän kirjamessuille, joilla Sofi Oksanen esiintyy vähän uudenlaisessa roolissa. Lauantaina hän haastattelee ruotsalaista dekkaristia Katarina Ramqvistia ja sunnuntaina hän eiintyy yhdessä Maija Kaunismaan kanssa. Näemme ja kuulemme musiikkia Liian lyhyt hame – kertomuksia keittiöstä. Miten olisi, joko se yksi kuja Halssilassa kannattaisi nimetä Sofin mukaan uudelleen?

 Kirjasto – yhteinen olohuone

 ”Tiedättehän, että kirja on paras tawara maailmassa. Niiden levittäminen on siis hywä työ. Elkäät sen tähden laimin lyökö ottaa tästä tilaisuudesta waaria hywää tehdäksenne, sillä …se on hänelle synti”. Tuohon tapaan kannustettiin kirjallisuuden levittämiseen jo 1800-luvun puolivälissä ja kirjan kultaista vuosikymmentä vietettiin heti viime vuosisadan alussa. Kaikki osasivat lukea eikä kirjalla ollut kilpailijaa. Kansaa piti sivistää. Syntyivät monet kulttuurijärjestöt, jotka levittivät kirjallisuutta ja eipä tainnut olla niin pientä kylää ettei sinne jonkinlaista kyläkirjastoa olisi perustettu. Näistä kirjastoista tuli ihmisten ilmaisia olohuoneita, joiden arvoa ei vallankaan talouden kurjistuneina vuosina ole ymmärretty.

Jyväskylässäkin osa sivukirjastoista on lopetettu (esim. Viitaniemi) ja osa niistä supistui ja muutti nimensä lähikirjastoksi. Niistä löytyy kokoelma niin tieto- kuin kaunokirjojakin, lehtiä ja av-aineistoa.  Tarkoituksena esim. Halssilassa on myös entisestään parantaa liikkumista ja kirjastoon pääsyä saamalla kokoelmat yhteen tasoon. Sen jälkeen myös liikuntarajoitteiset voivat itse etsiä kaiken tarvitsemansa. Halssilan päiväkodille ja ala-asteelle on suuri etu, että kirjasto on nimensä mukaisesti lähellä. Lapset voivat aloittaa päivänsä aakkosia metsästämällä, leikkimällä elävää kirjaa, etsimällä tunnettuja kirjasankareita tai nauttimalla ammatti-ihmisten kirjavinkkauksista. Saapa nähdä, moniko koululainen saa kirjamessuilla lukudiplomin!

Vaikka kirjastojen aukioloaikoja on jouduttu supistamaan ja mahdollisesti ne vähenevät tulevaisuudessa vielä lisää, on Halssilan kirjastoa tarkoitus kehittää entistä enemmän perhekirjastoksi, lasten ja aikuisten yhteiseksi, ilmaiseksi olohuoneeksi.  Kirjasto on kulttuuripalveluista ylivoimaisesti käytetyin. Uskokaa pois, kirjastoilla on myös roolinsa Suomen koululaisten hyvissä Pisa-tuloksissa. Siksikin on tärkeää pitää huolta siitä, että hyvä kirjastoverkko säilyy ja niissä ammattitaitoinen henkilökunta ja tietenkin pitää olla rahaa kartuttaa ja monipuolistaa kokoelmia.

Halssilassa kulttuurin lippua ovat kantaneet kirjaston ohella ansiokkaasti myös Telkänpesän päiväkeskus, jonne kaupungin taideapteekki on tuonut ohjelmaa ikäihmisille sekä kansalaisopisto. Kulttuuri tekee hyvää keholle ja mielelle!

Muuten, mitä muuta Halssilassa voi tehdä ilmaiseksi? Tiedän. Voi nauttia myös tärkeästä ruumiin kulttuurista. Ulkoilumaastot ovat loistavat!