PunaTiainen -vaalilehdessäni julkaistua 1:

Porkkananpurijan kommentteja
Köyhyys eduskuntavaalien asialistalla

Yllättäen yhdeksi keskeiseksi vaalikeskustelun teemaksi on nousemassa köyhyys. Se on hieno juttu, vai mitä? Vai onko niin, että keskustelussa jäädään päivittelyn asteelle ja kuulemme erinäisiä, toinen toistaan parempia ehdotuksia nostaa sitä tai tätä yksittäistä tukea?

Pysähdytäänpä hetkeksi. Ketä köyhät ovat? Suhteellista köyhyyttä mittaavan OECD:n pienituloisuusmääritelmän mukaan köyhien osuus on kasvanut Suomessa lähes 15 %:iin. Suomalainen pienituloinen ei useimmiten näe nälkää, mutta kaikkinainen syrjäytyminen muun yhteiskunnan toiminnoista ja harrastuksista on uhkana. Hiukan yleistäen voidaan sanoa, että köyhiä ovat ansiosidonnaisen sosiaaliturvan ulkopuolelle jääneet. Nuoret, jotka eivät ole päässeet lainkaan työmarkkinoille, opiskelijat, pitkäaikaistyöttömät ja kansaneläkkeen varassa elävät (vaikka takuueläke onkin tilannetta parantanut). Usein köyhyyteen liittyy reaalisesti matalatuottoisuus työmarkkinoiden näkökulmasta. Vaikkapa koulutusta vailla olevat, mieleltään tai terveydeltään horjuvat työnhakijat eivät todellakaan ole vahvoilla töitä hakiessaan.

Entä työurien jatkaminen?
Köyhyyden ohella keskustellaan siitä, miten työuria saataisiin jatkettua alusta, keskeltä tai lopusta, jotta väestön vanhenemisen aiheuttamat lisäkustannukset saataisiin katettua verotuloilla. Aihe on tärkeä, mutta esitetyt keinot näyttävät kohdentuvan epätasaisesti eri sosiaaliryhmiin. Siis miten?

Valtakunnan päättäjät ovat pohtineet köyhyyteen ja työurien jatkamiseen liittyviä keinoja esimerkiksi SATA-komiteassa ja Hetemäen verotyöryhmässä. Mitä ne suosittelevat?

Verotuslinjaukset
Vaikuttaa vahvasti siltä, että Hetemäen verotyöryhmän ehdotusten pohjalta ollaan valmistelemassa taas uudistusta, jolla kannustetaan kohtuullisesti tai erinomaisesti toimeentulevia työssä käyviä ja toisaalta yrityksiä. Kosmeettisena myönnytyksenä oikeudenmukaisuuden suuntaan myös oikeisto näyttää olevan valmis nostamaan pääomaverokantaa nykyisestä 28 prosentista. Se on oikein, jopa pääomaveron progressiivisuutta kannattaisi harkita. Muuten uudistuksina esitetään ”työntekoon kannustavaa” tuloveron helpotusta sekä ”kuluttamista rankaisevan” arvonlisäveron ja ”ympäristöperusteisten” energiaverojen nostoa. Yhteinen nimittäjä noille hankkeille on se, että köyhät maksavat hyvätuloisten helpotukset. Tasaveron suuntaan ei kuitenkaan mennä, eihän?

Yritysverokannan laskemista nykyisestä 26 prosentista perustellaan sillä, että muuten yritykset siirtävät pääkonttuurit ja tuotannot halvan verokannan maihin. Porkkananpurija on entisessä elämässään ollut mukana perustamassa, yhdistelemässä ja lakkauttamassa yrityksiä monilla eri mantereilla. Yhdessäkään sijaintipäätöksessä ratkaisevana tekijänä ei ollut yritysverokanta! Keskeisiä tekijöitä sen sijaan olivat asiakkaiden sijainti ja asiakassuhteet, osaava ja hinta-laatusuhteeltaan hyvä työvoima, korkeatasoinen koulutus ja yhteiskunnan vakaus. Miten kävi alhaisen yritysverotuksen ja veroparatiisisäädösten Irlannin? Entä meneekö Virolla jotenkin poikkeuksellisen hyvin? Siellä yrityksen ei tarvinnut maksaa veroa ollenkaan, jos ei jakanut osinkoja ulkomaille.

Vielä yksi seikka. Tuloveron progressio puree nykyisellään suurissa tuloissa, marginaalivero voi olla yli 50 %. Joka tapauksessa isotuloisille jää lisäansioista kuitenkin vähintään 30 – 40 % käteen. Heitäkö pitää kannustaa tekemään enemmän töitä? Useimmat isopalkkaiset tekevät jo niin paljon töitä, ettei lisätyö kerta kaikkiaan enää onnistu. Rahalla on enemmän symbolinen arvo. Jalkapallo on tunnetusti yhtä kuin elämä. Real Madridin Christiano Ronaldo ei sinällään tarvitse lisää viikkorahaa, se on jo vähintään 1 miljoona euroa - viikossa. Mutta jos Barcelonan Lionel Messi saa enemmän viikkorahaa, niin pitää Ronaldonkin saada. Kumpikaan ei voi tehdä kentällä yhtään enempää kuin jo nyt tekevät. Motivoiko lisätulo tekemään siis enemmän työtä?

Kannustetaanko köyhiä töihin?
Edellä jo totesin, että hyvätuloisia palkansaajia ja yrityksiä kannustetaan verotuksella aina vaan kovempaan työntekoon. Köyhiä eli ansiosidonnaisen tuen ulkopuolella olevia sen sijaan ei todellakaan kannusteta porkkanoilla työtekoon. Päinvastoin, jokainen köyhän ansaitsema euro punnitaan kirjevaakaa käyttäen ja byrokratia vahtii tarkasti, ettei köyhälle jää vahingossakaan käteen lisää rahaa, jos hän kaikista esteistä huolimatta yrittää tehdä kykyjensä mukaan töitä. Siis vaikka osa-aikaista, määräaikaista tai ihan vaan matalapalkkaista työtä. Joka kerran, kun köyhä aktivoituu tulojen hankintaan, häntä uhkaa jonkin perustuen menettäminen. Suorastaan traagista on se, että köyhä lapsiperhe saattaa menettää jopa oikeutensa toimeentulotukeen saadessaan lapsilisää.

SATA-komiteassa menetettiin täysin mahdollisuus aloittaa vuosikymmenten aikana rakennetun sosiaaliturvaviidakon ja siihen liittyvien monimutkaisten sidonnaisuuksien yksinkertaistus. Sen sijaan perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan kytkentä säilytettiin ja samalla sementoitiin nykyinen tukiviidakko, jonka toimintaa eivät ymmärrä edes alan kokeneimmat virkamiehet. Puhumattakaan siitä, että vaikeuksissa muutenkin oleva köyhä jaksaisi selvitellä eri lakien ja säädösten riippuvuuksia. Kun köyhää on sananmukaisesti kyykytetty ja nöyryytetty byrokratian rattaissa, niin hän takuuvarmasti oppii ainakin sen, ettei kannata hankkia lisätuloja, koska tuet vähentyvät useasti enemmän. Köyhän marginaalivero voi olla siis yli 100 %. Kannustaako se työntekoon? Olisivatko hyvin toimeentulevat tähän valmiita?

Kenelle porkkana kuuluu?
Rikkaita ei tarvitse kannustaa lisätyön tekemiseen, yritykset ovat valmiita kantamaan oman osansa verotuksesta. Köyhille pitää sen sijaan antaa mahdollisuus parantaa omaa asemaansa ja päästä sitä kautta kenties vähitellen normaaliin työelämään tai yritystoimintaan. Pysyvästi sairaita ei sen sijaan pidä pompotella eri tukimuotojen välillä, heille kuuluu sairaseläke.

Millaista porkkanaa?
Asia ei ole helppo ja se myös maksaa. Nyt on kuitenkin korkea aika aloittaa hanke, jolla tähdätään järkevään perustuloon, joka vapauttaa köyhät byrokratian ikeestä ja antaa heille mahdollisuuden omien voimiensa ja kykyjensä mukaan parantaa omaa asemaansa. Samalla työkkärin, sossun ja Kelan virkailijat voivat keskittyä siihen, mihin heidän pitääkin: köyhien ja vaikeuksissa olevien ihmisten auttamiseen ja tukemiseen. Sen sijaan, että nykyisin he joutuvat panostamaan liikaa aikaansa erilaisten tukisäädösten tulkintaan.

Työuria jatketaan tehokkaimmin antamalla köyhille mahdollisuus työllistymiseen, vaikka osittainkin. Verotuspohjan pitää olla taas laaja, mutta maksukykyisten pitää osallistua talkoisiin köyhiä enemmän.

Porkkananpurija