Jotkut meistä uusista keskisuomalaisista kansanedustajista ovat profiloituneet vauhdikkaasti ja ottaneet paikkansa valtamediassa - niin hyvässä kuin pahassa, vaikka varsinainen työ ei ole vielä käyntiin päässytkään.

Itselleni on useampaan kertaan tullut epätodellinen olo, tuntuu kuin eläisimme jatkuvia väärän kuninkaan päiviä. Tiedättehän tuon tarinan ammoisilta ajoilta, jolloin valtaapitävät päiväksi pukeutuivat rääsyihin ja laskeutuivat kansan pariin etsimään tuntumaa toisenlaiseen elämään ja sen päivän vallankäyttäjäksi, kuninkaaksi valittiin se kaikkein yksinkertaisin. Tarinoiden mukaan kaikilla oli hauskaa mutta seuraavana aamuna taas palattiin kiltisti vanhaan päiväjärjestykseen.

Vasemmistoliiton vaaliohjelma ja kampanjointi tuotti meille erinomaisen tuloksen täällä Keski-Suomessa. Edustajan paikka säilyi ja kannatus nousi Jyväskylässä yli 2:lla prosenttiyksiköllä ja koko Keski-Suomessa yli prosentin. Teimme yhdessä erinomaisen kampanjan ilolla ja hyvällä yhteishengellä. Helsingissä tuo nousu oli peräti 3,6 prosenttiyksikköä.

Eikä koko maankaan tulos hassumpi ollut, vaikka kolmen paikan menetys tietenkin on kurjaa. Mutta vaalien jälkeen hyvä meno vasemmistoliitossa on jatkunut, jäsenmäärä on noussut ripeästi, jo 1100 uutta jäsentä. Ja koko ajan kannattaa pitää mielessä, että näissä vaaleissahan oli vain yksi voittaja, perussuomalaiset ja seitsemän häviäjää. Nyt sitten suurella mielenkiinnolla seuraamme, minkälaisen hallituksen saamme. Mitä perussuomalaiset ja SDP vastaavat Jyrki Kataisen kuuluisiin  kysymyksiin. Ja minkälaisia kompromisseja, ehkäpä suorastaan takinkääntöjä tässä vielä nähdään. Suurimman mielenkiinnon kohteena on ollut Portugalin tukeminen, jonka tukemiseen perussuomalaiset ottivat vaalitaistelun aikana ehdottoman kielteisen kannan. Eilisessä Aamu-tv:n haastattelussa Timo Soinin ehdottomuus oli hävinnyt. Liekö hankalin asia heidän osaltaan hallitusneuvotteluissa nyt kuitattu?

Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt kliseisesti sanottuna hyvinvointivaltion tulevaisuus, eli se kuuluisa kestävyysvaje. Vaalin tulosta voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että ihmiset ovat saaneet tarpeekseen eriarvoistavasta ja yksiöllisyyttä korostavasta politiikasta. Lähipäivät näyttävät, miten ihmisten arkeen liittyvät vaalilupaukset pääsevät hallitusohjelmaan. 

Vaalitaiston aikanahan kaikki olivat työttömien puolella, köyhien puolella, eläkeläisten puolella, perheiden puolella, vanhusten asialla, terveydenhoitoa parantamassa, hieman koulutuksen ja opiskelijoiden puolella. Mutta ei juuri kulttuurin puolella eikä vallankaan maahanmuuttajien puolella, ei vallankaan maahanmuuttajien puolella paitsi, jos he tulevat tänne tekemään töitä ja vielä sellaisia töitä, jotka me heille armollisesti osoitamme, siis meitä palvelemaan siivoustöihin, hoitohommiinn, bussikuskeiksi. Töihin, jotka eivät kantaväestölle kelpaa. Ottamalla maahanmuuttajia toisen luokan kansalaisiksi vahvistamme entisestään viimeisten vuosien aikana meille syntynyttä luokkayhteiskuntaa. Olemme hyväksyneet tuloerojen kasvamisen ja eriarvoistumisen. Emme ole välittäneet, vaikka 700 000 suomalaista, lähimmäistämme elää köyhyysrajan alapuolella, emme ole huolestuneet lapsiperheiden ahdingosta, emme jatkuvasti kasvavista huostaanottoluvuista tai jatkuvista ja pitenevistä leipäjonoista.

Leipäjonot  muuten Helsingin Kalliossa häiritsevät hyvin toimeen tulevaa väkeä siinä määrin, että oikein adressein pyritään köyhät häätämään kulmilta. Se on valittajien mielestä esteettiin haitta ja siitä voivat asuntojen hinnat ikävästi laskea! Kun jokainen on oman onnensa seppä, niin siinä taistossa olemme kovettaneet sydämemme ja sulkeneet silmämme ihmisten hädältä. Kilpailukyvyn nimissä olemme hyväksyneet parin viikon takaiseen äänestykseen saakka vaihtoehdottoman politiikan ja valtaeliitin pohjattoman ahneuden. Nyt siihen on tulossa muutos mutta kukaanhan ei tiedä, minkälainen.

Valtiopäivien avajaisissa luulin taas hetken eläväni väärän kuninkaan päivää. Kokoomuksen Ben Zyskowicz ällistytti kuulijansa arvostelemalla puhemiehen kateederilta suuryritysten johtajien kohtuuttomia tuloja ja palkitsemisjärjestelmiä. Hän edellytti, että eduskunta toimii vähäosaisimpien suomalaisten hyväksi ja pyrkii poistamaan eriarvoisuutta. Yllättäen puhemies Zyskowicz myös puolusti hyviä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Ja syytä niihin pikaisesti olisi puuttuakin. Harva se päivä voimme lukea paikallisesta lehdestä hiuksia nostattavia juttuja esimerkiksi Kyllön terveysasemasta. Järkytyin, kun luin perjantain lehdestä, miten huonosti terveyskeskussairaalamme oli hoitanut ja kohdellut kuolevaa potilasta. Miten sellainen voi olla mahdollista? Minkälainen hoitoetiikka siellä sairaalassa oikein on?

Mutta vielä puhemiehen saarnasta. Zyskowiczin mielestä Suomi oli kohtuuden yhteiskunta ja sellaisena se myös olisi suurituloisten etu. Hän olisi suonut tuollaisen kohtuuden jatkuvan. – Kumma kyllä, miksiköhän eivät Kokoomuksessa ole toimineet tuollaisen kohtuuden puolesta, vai ovatko he vasta nyt ymmärtäneet asian laidan? Ehkäpä Zyskowicz suurituloisia moittiessaan puhuikin vain harvalukuisesta rikkaimmasta prosentista. Taisi sittenkin olla väärän kuninkaan päivä. Humoristisimmat epäilivät Zyskowiczin vahingossa saaneen käsiinsä vaihdokkaan – Paavo Arhinmäen vappupuheen!

Neljän vuoden jännitysnäytelmä väärän kuninkaan päivineen kaikkineen on alkanut.

Hauskaa vappua!