Muutin Muuratsaloon 1983 ja pian sen jälkeen asukasyhdistys ryhtyi puuhamaan päiväkotia Muuratsaloon. Talo päiväkodille ostettiin ja kuvittelin kaikkien olevan tyytyväisiä. Mutta mitä tekivät naapurit? Keräsivät adressin, kun lasten melu koettiin häiritseväksi. Muutamaa vuotta myöhemmin suomalainen romaniperhe osti kylmillään olleen, pienen talon tontteineen ja taas olivat adressin kerääjät liikkeellä. Eikä ole kauaakaan siitä, kun kaupunki yritti järjestää tyhjäksi jääneen vanhainkoti Hannalan tilat pakolaislasten vastaanottokeskukseksi. Vastaanottokeskusta ei kuitenkaan tullut, koska paikalliset pelkäsivät lähinnä omien pienten lastensa puolesta. Mitä? Se jäi minulle epäselväksi, kuten jää tämän hetkisessäkin akuutissa tilanteessa koskien pitkäaikaisasunnottomia.

 

Uskon, että nämä kaikki tapaukset heijastavat yleistymässä olevaa ilmapiiriä, jossa kaikki keskinkertaisesta normista poikkeava on häiritsevää ja haitallista ja siksi se pitää kieltää tai sitä pitää vastustaa. Tällaisessa ilmapiirissä usein nimenomaan heikoimmassa asemassa olevat ryhmät laitetaan kilpailemaan keskenään asunnoista, työpaikoista ja muista perustoimentulon piiriin kuuluvista asioista. Mutta myös erilaiset vähemmistöt, jotka eivät välttämättä toteuta normin mallia, joutuvat suvaitsemattomuutta sallivan ilmapiirin vallitessa syrjinnän kohteeksi. Tämä näkyy niin kaduilla kuin mediassa.

 

Ehdottihan juuri perussuomalaisten kansanedustajakollegani Teuvo Hakkarainen homojen, lesbojen ja somalien kärräämistä Ahvenanmaalle, perussuomalaisen ”huumorin” varjolla. Se miten asiat nousevat iltapäivälehtien otsikoihin ei ole ihan sama. Huumorin, vihapuheen ja rasismin väliset linjavedot eivät ole tällaisissa tapauksissa itsestään selviä. Myöskään ei taida olla sattumaa keihin tämä "huumori" kohdistuu. Kummeksun myös sisäministeri Päivi Räsäsen vertausta, jossa hän rinnastaa romanikerjäläiset eurooppalaisiin turisteihin(KU 25.10.). Jokainen, joka on joskus ollut lomaturistina tai haaveilee turistina olosta, tietää että tilanne ei nyt ole ihan samankaltainen, ja sen vuoksi tällaiset vertaukset ovat mauttomia. Lähinnä ne vähättelevät romanikerjäläisten ahdinkoa.

 

Viime viikonloppuna myös äärioikeistolaisia ympäri Eurooppaan oli kutsuttu Helsinkiin kokoontumiseen, minkä sinänsä jo pitäisi herättää kummeksuntaa ja kysymään: miksi juuri Suomessa halutaan järjestää tällainen kokoontuminen. Toisaalta mielenosoitukseen rasismin vastaisuudesta osallistui samanaikaisesti moninkertainen määrä ihmisiä. Tästä huolimatta ihmettelen, mihin suvaitsevaisuus ja solidaarisuus ovat kadonneet arjen tasolta. Eikö meidän tulisi olla huolissaan kaikkien heikossa asemassa olevien puolesta, oli kyse sitten esimerkiksi lapsista, pakolaisista tai suomalaisista?