Sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon (Ksml 31.10.)mukaan opetuksen painopisteitä olisi muutettava. Olen samaa mieltä. Vahasalo esittää, että erityisesti tekniset taidot olisivat ne tärkeimmät välineet, joiden avulla suomalainen koulutusjärjestelmä pärjäisi kehityksen mukana. Tästä olen kuitenkin eri mieltä. En tiedä minkälaisesta kehityksestä Vahasalo tässä puhuu, mutta mielestäni tärkeimmät välineet, joilla nuoret ja lapset pärjäävät elämässä on tieto siitä, miten he parhaiten voivat auttaa itseään ja kehittää ajatteluaan tulevassa työelämässä ja myöhemmissä opinnoissaan.

 
Muutama viikko sitten eduskunnassa käytiin yleiskeskustelua Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta (tuttavallisemmin KESU). Otin osaa keskusteluun, joka liittyy siis Vahasalonkin mainitsemiin opetuksen painopisteisiin. Mielestäni on hyvä, että tässä kehittämissuunnitelmassa lisätään työelämän tuntemusta ja käytäntöjä. Hieman kuitenkin kummeksuin salissakin sitä, että yrittäjäkoulutus kuuluisi peruskoulujen tai edes lukioiden opetussuunnitelmaan. Tämä kummeksunta siksi, että tällä hetkellä koulusta ei saa riittäviä eväitä edes kansalaiskasvatuksesta eikä yhteiskunnallisesta osallisuudesta.
 
Kyseissä suunnitelmassa on työurien pidentämiseksi haluttu lyhentää tutkinnon suorittamiseen käytettyä aikoja. Tässä ei ole kuitenkaan huomioitu, että opiskelijat eivät ole varsinaisesti siirtymässä työelämään vaan ovat jo opintojen ohessa työelämässä riittämättömien opintotukien vuoksi. Ohjelmaluonnoksessa myös esitetään, että opintolaina ja opintoraha riittäisivät toimeentuloon. Tämä tavoite ei korjaa ongelmaa, koska opiskelijat aivan oikein välttävät ottamasta lainaa. Suomessa ei voi pakottaa ketään elämään velaksi ja tämän pitäisi olla myös opintotuen ja opintourien kehittämisen periaatteena.
 
Vahasalo kommentoi myös paljon närää herättäneitä ammattikorkeakoulujen kulttuurialojen leikkauslistoja, jotka näyttävät osuvan ikävästi kulttuurikaupunki- Jyväskylään. Ymmärrän hyvin, että ammattikorkeakouluverkko kaipaa tiivistämistä, eikä ole järkeä kouluttaa nuoria työttömiksi. Olen jättänyt kirjallisen kysymyksen asianomaiselle ministerille aiheesta, josta odotan vielä vastausta.
 
Mielestäni on nimittäin huolestuttavaa, ja josta ei ole näiden leikkauslistojen tiimoilta keskusteltu, on aloituspaikkojen leikkaamisen vaikutus myös Jyväskylän yliopistoon. Hyvin menestynyt ammattikorkeakoulun musiikkilinjan aloituspaikkojen leikkaaminen lopettaisi ainutlaatuisen musiikkikampuksen, jota ovat yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa kehittäneet ammattiopisto ja yliopisto. Suunnitellulla leikkauksella esimerkiksi Jyväskylän yliopiston opettajakoulutuslaitoksen musiikin opetus loppuu. Tämä, jos mikä lisää alueellista epätasa-arvoa.
 
Kehitys, jossa tekniikka ja matematiikka ovat avainasemassa opetuksessa ja koulutuksessa eivät lisää hyvinvointia. Vain kulttuurialojen ja demokratiakasvatuksen kehittäminen järkevästi eri koulutusasteilla turvaa ideoinnin ja ajattelun.