Arvoisa Puhemies,

Ensimmäinen laki lapsen kotihoidon tuesta säädettiin vuonna 1985 ja Keskusta oli sen säätämisessä vahvasti mukana. Tämän valossa on ymmärrettävää, että keskusta on huolissaan sen tulevaisuudesta, vaikka kotihoidontukea käytetäänkin nykyisin laajasti. Keskustan kannattamalla kotihoidontuen mallilla on kannustettu äitejä jäämään kotiin useammaksi vuodeksi lapsen tai lapsien syntymän jälkeen. Tämä eroaa muista pohjoismaisista käytännöistä. Esimerkiksi Ruotsissa vanhemmuus on tasapuolisemmin jaettua puolisoiden välillä. Kuten on nähty, tämä Suomen malli ei ole poistanut myöskään niitä Keskustankin mainitsemia, erityisesti tämän päivän ongelmia, kuten syrjäytymistä, tuloerojen kasvua ja lapsiperheiden köyhyyttä.

Muistettava on myös se, että suurimmalla osalla kotihoidon tuen täysimääräisesti käyttävistä naisista ei ole työpaikkaa, johon palata. Monelle nuorelle naiselle ei ole myöskään kertynyt riittävästi työkokemusta, jotta he saisivat ansiosidonnaista työttömyyskorvausta ja työmarkkinatuen taas syö sen tarveharkinta. Heille kotihoidontuki on ainoa vaihtoehto.
 
Kotihoidontuesta keskusteltaessa on turha moralisoida niitä äitejä, isiä tai päiväkotiammattilaisia, jotka hoitavat lapsia kotona tai päivähoidossa. Tutkimustuloksia suuntaan ja toiseen on, mutta yksimielisiä tuloksia siitä, kumpi hoitomuoto olisi lapselle parempi, ei ole. On nimittäin perheitä, joissa voidaan pahoin ja on päivähoitopaikkoja, joissa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa. Ja aina päivähoitopaikkoja ei edes ole tarjolla. Selvää on, että sekä lapsien, päiväkotityöntekijöiden että vanhempien parhaaksi olisi tarjota sellaisia vaihtoehtoja, joissa ketään ei pakoteta työskentelemään olosuhteissa, joissa ei jaksa kantaa arkea.
 
Nyt on syytä keskustella siitä, miten voisimme rakentaa sellaisen mallin tai malleja, jotka aidosti ensinnäkin mahdollistaisivat valinnan vapauksia lapsen hoidon ja vanhemmuuden jakamisen suhteen ja toiseksi vähentäisivät tuloerojen kasvua niin perheiden kuin sukupuoltenkin välillä, sillä tällä hetkellä sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu kotona eikä työmarkkinoilla. Ja kolmanneksi, mahdollistavat jokaiselle lapselle hyvän varhaiskasvatuksen.
 
Meillä vasemmistossa ei nähdä, että yhtäkkinen leikkaus kotihoidontuen pituuteen olisi ratkaisu kenenkään ongelmiin. Mutta käytäntöjä tulee uudistaa. Verrattuna muihin pohjoismaihin Suomesta on tullut se maa, jossa lapset hoidetaan kotona, äitien työurat katkeavat pahasti ja palaaminen työelämään kotihoidontuen jälkeen on yhä haastavampaa. Kuitenkaan missään ei näytä olevan tuloksia siitä, että Suomessa lapset voisivat paremmin kuin muissa pohjoismaissa nykyisenlaisen kotihoidontuen ansiosta.
 
Vastakkainasettelun sijaan, kumpi on parempaa hoivaa: kotona tehtävä vai julkisten päivähoitopaikkojen tarjoama hoiva, tuleekin etsiä ratkaisua muualta. Esimerkiksi puolisoille korvamerkittyjen tukien avulla voidaan edistää hoivan jakamista tasapuolisemmin puolisoiden välillä. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan julkisten palveluiden saavutettavuus ja korkea laatu tulisi turvata. Nimittäin keskustelu, joka ottaa kantaa vain perheiden sisäiseen vanhemmuuden jakoon, koituu ongelmalliseksi silloin, kun julkisella puolella ei ole riittävästi päivähoitopaikkoja tai työmarkkinat määrittävät sen kumman puolisoista on taloudellisesti järkevämpää jäädä kotiin.
 
Vasemmisto on ajanut ja ajaa korotuksia sosiaalietuuksiin kuten kotihoidontukeen ja tarveharkinnan poistoa sekä perusturvan yhtenäistämistä. Tämä on myös askel kohti perustuloa, josta keskustellaankin jo yli puoluerajojen ja, josta ollaan tekemässä kansalaisaloitetta. Nämä uudistukset edesauttavat myös sitä kuuluisaa valinnan vapautta, josta Keskustakin puhuu. Perusturvan ja perustulon kehittämisellä valinta siitä, kumpi puolisoista ja millä statuksella jää kotiin, tulee mahdolliseksi. Myös yksinhuoltajien tilanne paranisi.
 
On myös ollut surullista kuunnella puheita, joissa subjektiivista päivähoitoa halutaan ajaa alas. Tämän kaltainen takapakki päivähoidon järjestämisessä kun hyödyttäisi vain hyvin toimeentulevia. Ja jo nyt myös kotihoidontukea voidaan käyttää yksityisten päiväkotien paikkojen maksuun. Lisäksi on olemassa erikseen yksityisen hoidon tuki. Yksityisen puolen tukemisen ei kuitenkaan tulisi olla avainasemassa perheiden hoivan järjestämisessä, vaan tasa-arvoisten ja joustavien julkisten palveluiden takaaminen kaikille on vasemmiston ajama malli.
 
Arvoisa puhemies,
 
Vasemmistonkin avaukset muun muassa puolisoille korvamerkitystä kotihoidontuesta tai 6+6+6-mallista eivät ole ristiriidassa sen näkemyksen kanssa, jossa kotihoidontuen muotoa ehdotetaan lyhennettäväksi. MUTTA kotihoidontukea ja ylipäänsä lasten päivähoitoa koskevissa muutoksissa on otettava huomioon niiden vaikutukset niin sukupuolten kuin eri yhteiskuntaluokkienkin väliseen tasa-arvoon.