Vesa Lankinen (Ksml 2.5.) penää vastuita vasemmistolta ja kansanedustajilta kunnallisessa päätöksenteossa. Ottamatta kantaa niinkään valtuutettujen työskentelyyn, ihmettelee Lankinen erityisesti vasemmiston hallitustyöskentelyä.

Keväällä 2011 vasemmistoliitto äänesti demokraattisesti hallitukseen osallistumisesta. En vieläkään ymmärrä miten tämä olisi voitu paremmin ratkaista kuin tuolloin eli äänestämällä. Hallituksessa työskentely ei tarkoita meille, kuten Lankinen esittää, vaalilupauksien pettämistä. Päinvastoin vasemmiston kohdalla se on tarkoittanut niiden asioiden ja tavoitteiden ajamista, joita olemme vuosien mittaan nostaneet esille.

Yksi saavutettu tavoite esimerkiksi perheiden köyhyyden vähentämiseksi, on työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto, jota ei olisi kirjattu viime riihessä ilman vasemmistoa. Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha sekä toimeentulotuen perusosa nousivat vuoden alussa. Pääomaverotusta on korotettu ja miljoonaperinnöille saatiin korkeampi veroluokka. Suurimpia ansiotuloja saavat alkavat maksaa solidaarisuusveroa. Nämä eivät vielä riitä, mutta ovat askeleita kohti tuloerojen pienentämistä.

Eipäs–juupas-keskustelun sijaan hallituksessa olemme menneet eteenpäin. Kuntauudistus on suuri haaste niin hallitukselle kuin vasemmistolle. Olemme myös nähneet, ettei oppositio ole pystynyt esittämään mitään järkeviä ehdotuksia kuntapalvelujen järjestämiseen niin, että ne olisivat kaikille saatavilla. Vasemmistolla on siihen kuitenkin selkeät vaatimukset: lähidemokratian kehittäminen ja lähipalveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden parantaminen ilman yksityistämisiä.

Vasemmiston hallituksessa ololla voidaan taata, että edes joku vahtii porvaripuolueita ja samalla haastaa ja tekee hallituksen politiikasta oikeudenmukaisempaa pieni- ja keskituloisille, myös kuntauudistuksen suhteen