Viime keväästä lähtien on keskusteltu taidehallinnon uudistamisesta hyvässä hengessä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen ja ministeriön virkamiesten kesken. Lakiluonnokseen on tehty monia korjauksia mm. taiteilijajärjestöjen kuulemisten jälkeen ja lakiesitys parani vielä huomattavasti sivistysvaliokunnan käsittelyssä. Silti siihen sisältyy sekä keskustan että perussuomalaisten vastalause.

Salissa lakiuudistusta jopa kehdattiin kutsua vallankaappaukseksi ja tuskin koskaan muistan alueellisten taidetoimikuntien saaneen niin paljon suitsutusta kuin tänä iltana. Se on tietenkin ihan oikein. Aluetoimikunnat säilyvät ja jatkavat hyvää työtään. Kumma kyllä kumpaakaan oppositiopuoluetta ei huolettanut se, että niiden rahat ovat niin surkean pienet. Huolissaan oltiin vaan siitä, kuka nimittää. Ihmetellä täytyy, jos joku pitää nykyisiä maakuntien liittojen tekemiä nimityksiä asiantuntevampina kuin taideneuvoston.

Taiteilijajärjestöt ovat katsoneet autonomiansa kuihtuvan. En usko. Jos ne yhtä ponnekkaasti kuin nyt hoitavat edunvalvontaansa, ei mitään mullistavaa tapahdu.
Kaiken kaikkiaan on hyvä, että 60-luvun lopulta moneen kertaan paikkailtu ja lisäilty laki korvataan uudella. Ja jos siitä löytyy ongelmia, niin korjataan sitten sitä.
 
Samat edustajat, jotka salissa ääni väristen tänään puhuivat taiteen puolesta, ovat jättäneet talousarvioaloitteen, jossa ehdotetaan taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kääntäjien apurahaan tuntuvaa leikkausta. Perussuomalaisten ryhmä katsoo, että määrärahasta sopii leikata 1 572 000 euroa. He katsovat, että apurahoilla pitäisi tukea ”suomalaista identiteettiä ja omaleimaisuutta taiteessa ja kirjallisuudessa”. Perussuomalaisten mielestä ”nykyinen taiteentekijöiden apurahajärjestelmä ei ole demokraattisen päätösprosessin piirissä eikä näin äänestäjien arvioitavissa”. Heidän mielestään nykyinen rahoitusmalli olisi otettava kriittisen tarkastelun kohteeksi, ”jolloin suppeammalla rahamäärällä tuettaisiin aidosti suomalaista kansallistuntoa sekä maamme julkikuvaa vahvistavaa taidetta”.

Sillä lailla. Minusta tuntuu, että tuonkaltaisista kokeiluista voi löytää historiankirjoista ikävänpuoleisia esimerkkejä!