Tänään (12.12.2012) täysistunnossa käsittelyssä olevassa  Sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa pidän yhtenä tärkeimmistä lähtökohdista kuluttajien tasavertaista asemaa. Olen ollut mukana valmistelemassa ohjelmaa  liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä.

Sähköinen viestintämaisema on viime vuosina voimakkaasti muuttunut. On tullut paljon uusia toimijoita, uusia bisneksen tekijöitä ja uusia jakelutapoja. Tässä markkinatilanteessa on hyvä, että saimme Ylen rahoituksen kuntoon Yle-veron avulla.
Tässä  ohjelmassa on erityisen merkittävää se, että turvataan kotimaista sisällöntuotantoa niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Selonteossa nimittäin esitetään, että riippumattomien tuottajien kiintiö nostetaan 15:stä 19:ään prosenttiin joko lähetysajasta tai ohjelmistobudjetista. Kieliasioita sietää pohtia vielä jatkossa. Suomalaiset riippumattoman sisällöntuotannon markkinat ovat pitkälle tv-yhtiöiden ostojen varassa.
 
Kaikesta teknisestä edistymisestä, uusista jakeluteistä ja –alustoista  huolimatta perinteisen tv:n rooli säilyy vielä pitkään. Uudet nopeat laajakaistaverkot yleistyvät mutta myös maanpäällisestä antenniverkosta on pidettävä huolta.
Jatkossakin kuluttajan on saatava käyttöönsä jakelutiestä riippumatta vapaasti vastaanotettavien kanavien ohjelmat.
Ja jotta sekin onnistuisi, pitäisi pikaisesti ryhtyä selvittämään tekijänoikeuskysymyksiä ja hyvitysmaksun käyttöä.
 
Maanpäälliseen tv-toimintaan myönnettyjen verkko- ja ohjelmistolupien voimassaoloajat päättyvät jo aivan pian 2016 vuoden lopussa.

Muutokset aiheuttavat ongelmia maksutv-palvelujen tarjoajille. Mutta ne lienevät ratkaistavissa hyvällä yhteistyöllä ja kanavanippujen tehokkaammalla käytöllä.