Pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut usein mallina onnistuneesta sosiaalipolitiikasta monille Etelä- ja Keski- Euroopan maille. Maksuttomasta peruskoulusta ja kouluruokailusta on käyty ottamassa oppia kauempaakin. Yhteiskuntapoliittiset mallit ja hankkeet eivät usein kuitenkaan ole äkkiratkaisuja vaan vaativat kehittelyjä ja resursseja. Yksi tämänhetkisistä ”ihmelääkkeistä” nuorisotyöttömyyden ratkaisemiseksi on noin puoli vuotta Suomessa voimassa ollut nuorten yhteiskuntatakuu. Valmistelutyö Suomessa aloitettiin vuoden 2011 syksyllä. Yhteiskuntatakuu tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Viime aikoina takuusta on puhuttu myös ratkaisuna muiden EU-maiden yhä syvenevän nuorten työttömyyden purkamiseksi. Euroopan komissio ehdotti vuoden 2012 lopussa laajaa nuorisotyöllisyyspakettia, johon kuuluisi suositus nuorisotakuun käyttöönotosta. Viime helmikuussa EU:n työministeriöt hyväksyivät suosituksen. Suomi on ollut etunenässä ottamassa käyttöön nuorisotakuuta, joten voimme olettaa, että meistä katsotaan mallia jatkossa.

Nuorten yhteiskuntatakuuta on kritisoitu ja kiitelty pitkin kevättä ja syystä. Koko paketti kuulostaa hyvältä, mutta sen käyttöönottamisessa on ollut ongelmia. Hallitusohjelmassa nostetaan esille niin työllisyyden edistäminen kuin syrjäytymisen ehkäiseminen. Työllisyyden edistämistä ei voida hyväksyä millä tahansa ehdoilla. Erityisesti näin kesällä nuorten työllistämisestä puhutaan hieman oudosti. Nuorten aikuisten työllistämisestä revitään irtopisteitä, vaikka kyseessä saattaa olla palkaton talkootyö. Talkootyö on tärkeää, mutta sitä ei tule sotkea palkkatöihin ja nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Miksikö? Talkootyöllä ansaitulla festivaalilipulla ei vuokria makseta. Nuorten työttömyyslukuihin tulee suhtautua vakavasti ja toimeentulokysymyksiin on vastattava asian vakavuuden vaatimalla tasolla.

Nuorten yhteiskuntatakuun väliraportin (2013) mukaan Suomessa on noin 110 000 20 – 29-vuotiasta nuorta, jolla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Yhteiskunnasta syrjäytetyistä, ilman toisen asteen tutkintoa olevia nuoria on noin 40 000, joista täysin tilastojen ulkopuolisia on noin 25 000.
Tällä hetkellä luvut työttömistä nuorista ovat Euroopan virallisissa kriisimaissa 60 prosentin pintaan. Suomi ei ole irrallaan näistä luvuista. Tilastokeskuksen mukaan työvoimaan kuuluvista 15–24-vuotiaista yli kolmannes oli toukokuussa työttömänä, luku on 4,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin.

Työministeri Lauri Ihalainen on pitkin kevättä vastaillut kansanedustajien ja järjestöjen huoliin nuorisotakuun toteuttamisesta ja tällä viikolla hän selvensikin, että lisää resursseja tulee jo seuraavissa budjettineuvotteluissa ohjata hallituksen hankkeen toteuttamiseksi.
Kriitikoita nuorisotakuulle on riittänyt mutta vähemmän on ollut niitä, jotka vakavissaan ovat paneutuneet etsimään hyviä ja toimivia keinoja nuorisotakuun toteuttamiseksi. Osa kunnista on jäänyt tumput suorana odottamaan ministeriön ohjeita, kun taas osa on ryhtynyt itse toimiin. Esimerkiksi Äänekoskella on tehty vasemmiston toimesta valtuustoaloite perustulokokeilusta Äänekosken kaupungissa, jolla edistettäisiin nuorten työllistymistä tilanteessa, jossa työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa. Perustulon avulla taattaisiin kaikille perustoimentulo, joka mahdollistaisi myös osa- tai määräaikaisen työn vastaanottamisen. 

Jyväskylässä taas on synnytetty yhteistyö kaikkien nuorten työllistymiseen ja koulutukseen vaikuttavien viranomaisten kesken. Toukokuun lopulla kansalaiskeskus Matarassa selvitettiin satapäiselle nuorisojoukolle, miten työvoimaviranomaiset, Kela, Ely ja Jyväskylän kaupungin virkamiehet tekevät yhteistyötä nuorisotakuun toteuttamiseksi, eriarvoisuuden vähentämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi Jyväskylän nuorten palvelukeskuksessa. Nuorille on räätälöity omakohtaisia täsmäpalveluja. Toivoa sopii, että nuoret jaksavat tällä kertaa uskoa viranomaisiin ja että lupaukset lunastetaan. Pahitteeksi ei myöskään olisi yritysten kiinnostus ja vastuun kantaminen nuorten palkkaamisesta. Nehän saivat mojovat verohelpotukset ja menestyvät yritykset tarvitsevat sitoutunutta työvoimaa.

Nuorisotakuun onnistuneeseen loppuun saattamiseen tarvitaan rahan lisäksi kaikkien osapuolten hyvää yhteistyötä.  Tämän lisäksi tarvitaan yhteiskuntatakuu-mallin tutkimusta, jota voidaan hyödyntää myös Suomen rajojen ulkopuolella. Jyväskylän yliopistossa tämän suuntaista tutkimusta tehdään jo ja tämä tieto tulisi myös ottaa huomioon nuorisotakuun eteenpäin viemisessä.

Kolumni on julkaistu Keskisuomalaisessa 30.6