DSC01973 (2)

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 20.9.2014

Sivistysvaltion mitta on se, miten se huolehtii heikoimmistaan ja perusoikeuksien toteutumisesta myös vaikeina aikoina. Suomen talous voi huonosti ja pikaista paranemista ole näkyvissä, mutta aina on olemassa parempia ja oikeudenmukaisempia vaihtoehtoja kuin haavoittuvaisimmilta ihmisiltä leikkaaminen.

Vasemmistoliitto osallistui hallitukseen parantaakseen perusturvaa ja pienentääkseen tuloeroja. Kolmen vuoden ajan näin toimittiinkin, kunnes viime kevään kehyspäätöksessä muut puolueet päättivät hylätä hallitusohjelmaan kirjatun köyhyyden vähentämisen ja leikata eläkkeiden, työttömyysturvan ja opintotuen indeksitarkistuksesta valtaosan pois. Eikä tässä kaikki, lisää leikkauksia tuli entisten päälle mm. kouluihin ja liikenteeseen.

Kun suuren kritiikin jälkeen hallitus joutui lieventämään päätöksiään, lupailtiin mm. takuueläkkeeseen korotusta. Sitä ei tullut, tuli eläkevähennys, jonka ulkopuolelle jää 100 000 pienimpien eläkkeiden saajaa. Lapsilisien leikkausta päätettiin lievittää monimutkaisemmalla verovähennyksellä, mikä ei muuta sitä, että hallituksen toimet lisäävät lapsiperheköyhyyttä.

Juuri pieni- ja keskituloiset tarvitsevat myös eniten kuntien järjestämiä esiopetus-, koulutus-, terveys- sekä sosiaalipalveluja, ja näitä kaikkia Stubbin-Rinteen hallitus heikentää kunnilta leikkaamalla.

Työ on parasta sosiaaliturvaa, hoetaan. Se on totta, mutta kun niitä työpaikkoja ei ole! Kokemusta työttömyydestä, joko omasta tai lähiomaisten, on jo lähes miljoonalla suomalaisella, ja 100 000 kärsii pitkäaikaisesta huono-osaisuudesta. Työttömyys on tämän vuoden aikana vain jatkanut kasvuaan.

Todelliselle elvytykselle – ei vain suunniteltujen leikkauksien osittaiselle perumiselle – olisi nyt tarvetta. Julkisen vallan kannattaisi työllistää, kun esimerkiksi rakentaminen on edullista, valtio saa pelotteluista huolimatta yhä edullista lainaa ja osaavaa työvoimaa on tarjolla. Myös juhlapuheissa hellitty koulutukseen panostaminen tarkoittaa suomeksi sen julkisen rahoituksen lisäämistä. Työttömyyden ja syrjäytyneiden ihmisten hoito tulee vielä kalliimmaksi – maksammeko mieluummin siitä?