Oletteko huomanneet, että monissa kaupungeissa on rakennushankkeita, joiden toteuttamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn? Helsingissä se näyttä olevan juuri Guggenheim-museo ja Jyväskylässä monikymmenvuotinen konserttitalo.

Guggenheim-museohanke on taas viime päivät ollut esillä mediassa, koska tämä 2011 alullepantu viritys on edennyt kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun kautta jo kohti lopullista museon hahmoa, kun kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun kuusi parasta ehdotusta on julkistettu ja niiden tekijät ovat nyt paraikaa tutustumassa Eteläsataman tonttiin ja kertomassa tarkemmin visioistaan.

Helsingin kaupunkihan torpedoi yhden äänen enemmistöllä koko museoidean 2012 mutta Guggenheim-säätiö teki uuden suunnitelmaehdotuksen 2013 ja Helsingin kaupunki sitten osoitti kansainvälistä arkkitehtuurikilpailua varten tontin. Lopullinen voittaja selviää ensi kesänä.

Mutta suurin ongelma taitaa olla vielä edessäpäin. Päätöstä museon rakentamisesta ei ole eikä sen paremmin myöskään koko hankkeen toteutuksen rahoituksesta eikä esimerkiksi museon lisenssimaksuista eikä siitä, mitä siellä sitten lopulta esiteltäisiin. Mutta joidenkin piirien mukaan näyttävä museo on saatava ”niin kuin Bilbaossakin on”.

Osa museohankkeen vastustuksesta johtuu varmaan siitä, että koko hanke poikkeaa niin huomattavasti tavanomaisesta kaupunkisuunnittelusta: ensin tehdään asemakaava ja sitten vasta pytingit. Nyt globaali talous pyöräytti kuvion toisinpäin: yksityinen toimija päätti tulla omilla ehdoillaan. Rahan liikkeet ovat nopeat, ympäristö taas on aika pysyvää ja muuttuu hitaasti.

Ilmeisen kiehtova hanke on ainakin arkkitehtipiireissä ollut, sillä ehdotuksia kilpailuun tuli yli 1700.

Media näyttää jakautuneen. Helsingin Sanomat taitavat olla rakentamisen kannalla kun taas Ylellä näytetään oltavan kriittisempiä. Media nostaa keskustelua ja poliitikot sitten lopulta päättävät.