Mitä vanhempi viulu, sen suloisempi sävel!

Muuramessa 9.3. liput liehuivat työväentalon pihalla navakassa kevättuulessa, kun mielessäni kertailin puheeni asioita. Sisällä odotti salillinen innokasta yleisöä. Jokainen sai sisääntullessaan mietelauseen, minä tuon ylläolevan, joka ihmeesti rohkaisi ja pani hymyilemään.

Muuramelaiset olivat rakentaneet hienon musiikkipitoisen juhlan, jonka kohokohta mielestäni oli 91-vuotiaan Hanna Niittysen lausuntaesitys. Miten hienosti hän tulkitsi Eino Leinoa ja Aale Tynniä! Hanna ja koko ohjelma todisti, miten suuri ja tärkeä on kulttuurin voima. Tästä pääsin vielä "todistamaan" kun juhlan toinen puhuja ei esteen vuoksi ollutkaan päässyt paikalle ja juontaja kyseli leikillisesti estradilla: "Mitäs nyt tehdään?" Ja minä siihen suulaana ihmisenä, että minäpä voin pitää teille toisen puheen. Eikä sitten auttanut selittää vitsiksi. Oli pidettävä se toinen ex tempore -puhe. Ja mikä oli pitäessä, kun koko juhla antoi aiheen puhua kulttuurin merkityksestä. Kiitos hienosta tapahtumasta.