Kirja – aina yhden messun arvoinen!

Jyväskylän kirjamessut ovat nyt onnellisesti ohi, kävijöitä tuntui olevan kaikkina päivinä, eilen lauantaina suureksi ruuhkaksi asti, mikä tietenkin järjestäjien kannalta on iso ilo. Lukuja en vielä tiedä mutta katsotaan huomenna lehdestä.
Tällä kertaa messut olivat kolmipäiväiset, sillä kaupungin opetustoimen ja kirjaston kanssa yhdessä halusimme tarjota koululaisille mahdollisuuden tutustua kirjallisuuteen ja kirjailijoihin monipuolisesti. Niinpä puolilta päivin auditorio pullisteli oppilaita, joista yli 180:lle jaettiin lukudiplomi ja palkinnoksi tietenkin kirja. Kirjailijakummi Hannele Huovi kannusti lapsia etsimään kirjoista uusia maailmoja ja kokemaan hienoja seikkailuja. Koulukirjastojakin palkittiin.

Perjantain ohjelmassa oli myös historiaseminaari, jossa pohdittiin kirjailijoiden ja tutkijoiden voimin tarinan totuutta. Mielenkiintoisen session jälkeen olen saanut lukuisia pyyntöjä ja toiveita, että myös ensi vuonna olisi samankaltainen tapahtuma. Katsotaan. Omalta osaltani tuon seminaarin lisäksi olin otettu siitä, että sain haastatella Antti Tuuria hänen uudesta kirjastaan Matkoilla Euroopassa. Kirjassa on kymmenkunta hienoa esseetä Antin matkoilta ja oli jotenkin hauskaa bongata sieltä tuttuja paikkoja ja tunnelmia. Pirkko Arstilaa odotin myös, mutta hän oli sairastunut. Pirkon, entisen kollegani Teen ystävän kirja esiteltiin messuilla ja kyllä
kelpaakin esitellä. Mitään noin perusteellista ja kaunista ei suomeksi ole tätä ennen ilmestynyt. Perjantain tapauksiin lukeutui myös yliopiston nykykulttuurin tutkimuslaitoksen kirja Hiihto ja häpeä. Kari-Pekka Kyröhän se lavalla kertoi näkemyksiään dopingista. Tunnelmaa sähköisti tietenkin se, että STT:n doping-oikeudenkäynti alkoi juuri pari päivää ennen messuja. Saapa nähdä, mitä tästä vielä selviää.

Perjantai-iltana sitten juhlittiin vielä Atena Kustannuksen 25-vuotista taivalta. Haikein mielin osallistuin juhliin. Olin niin toivonut, että miehenikin olisi niihin voinut osallistua. Atena ja sen nuoret työntekijät ja kirjailijat olivat hänen sydämenasiansa. Hän toimi pitkään Atenan hallituksen puheenjohtajana ja teki viimeisiin hetkiinsä asti töitä pienen mutta loistavan kustantamon eteen.

Lauantai oli jännittävä päivä. Olin saanut tehtäväkseni Messuilta pääministeri Mari Kiviniemen haastattelemisen, mutta ei politiikasta, jota sitäkin oli yllin kyllin tarjolla, vaan hänen lukuharrastuksistaan. Kävi ilmi, että pääministeri on kotimaisen proosan ystävä ja erityisen paljon hän pitää Anna-Leena Härkösen ja Anja Snellmanin tuotannosta. Dekkarit hän lukee ruotsiksi ja saksan taitoa pysyy vetreänä lehtien avulla. Kustantajia varmaan ilahdutti hänen lupauksensa, että hän ei puolla kirjan arvonlisäveron korotusta 9:stä 11:een prosenttiin, niin kuin Hetemäen työryhmä ehdotti.

Niistä poliitikoista. Lauantai oli vilkkain messupäivä ja silloin järjestettiin myös Ylen ja Keskisuomalaisen yhteinen vaalipaneeli. Loistava juttu. Miksi kukaan ei ole keksinyt sellaista aikaisemmin? Itse bongasin käytäviltä ministerin jos toisenkin – oisikohan puolet hallituksesta käyskennellyt käytäville puolueidensa ja Keski-Suomen ehdokkaiden tukena! Lauantaina haastattelin Antti Tuuria vielä toistamiseen ja Sirpa Kähköstä, jonka Kuopio-sarja on tehnyt minuun vaikutuksen, samoin kuin syksyllä ilmestynyt tietokirja Vihan ja Rakkauden liekit, joka oli ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi. Sen kirja ja Kähkönen olisi ansainnut. Kirja käsittelee
hänen oman isoisänsä tarinaa, vankeutta Tammisaaressa mutta kuvaa yleisemminkin punaisten elämään ja kohtaloita noina vuosina. Kuopio-sarja saa jatkoa, lupasi kirjailija. Sitä kiinnostuneena odotan.

Lauantai oli myös nuorten runoilijoiden päivä. Jyväskylästä on kehittynyt muutamassa vuodessa uuden runouden mekka. Kuulijoita oli paljon ja kirjoja myytiin. Mitä ne väittää, etteikö muka runo kannata! Dekkaristit mitä hurjimpine rikoksineen esiintyivät myös lauantaina. Illan huipensi ruotsalainen tähtivieras Karolina Ramqvist, joka Sofi Oksasen haastatteleman kertoi juuri suomeksi ilmestyneestä Tyttöystävä-teoksestaan. Pienen junakommelluksen vuoksi kirjailija saapui hieman myöhässä, mutta esitys korvasi odotuksen vaivan. Milla Paloniemi (Kiroileva siili) ja Anni Nykänen (Mummo) iki-ihanat sarjakuvien tekijät ahkeroivat kaikkina kolmena päivänä kirjakahvilan älytaulun edessä ja ilahduttivat piirtämällä ja kertomalla. Heitä ennätin haastatella vain kerran mutta se oli sitäkin  hauskempaa. Siili kiroilee nyt myös englanniksi.

Tämä sunnuntai oli yllätysten päivä. Olin kuvitellut, että ehdin tänään kurkata muihinkin halleihin mutta kohtalo päätti toisin. Sarjakuvanaisten kustantamo Sammakko julkaisee myös runoja. Ja kuinka ollakaan Henry Lehtonen pyysi minua haastattelijaksi ja perusteli pyyntönsä niin hyvin, etten voinut kieltäytyä. Tunnen hänen Lidl-metsän unet –kokoelmansa ja ajattelin, että meillä on mukava runotuokio lavalla niin kuin olikin. Henry on aika kriittinen runoissaan. Osansa saavat niin Sukarit, Lidlit kuin lottovalvojatkin. Toisaalta niistä löytyy myös kauniita,  herkkiä hetkiä. Lukekaa itse, se kannattaa.

No seuraava juttu olikin vaikeampi. Jäppisen Jussin haastattelija oli sairastunut ja Jussi onnettomana kulki upea kirja kädessään ja tiedusteli, voisinko mitenkään… Kyllä voisin ja kiinnostavaa oli. Jussi Jäppinen on saanut valmiiksi upean teoksen Ristiretki Savoon, jossa hän perusteellisesti ja kiinnostavasti kuvaa ja kuvailee Savon kirkkoja ja niistä löytyvää taidetta. Erityisen valaiseva on esimerkiksi Jussin kuvaamat Viimeiset ehtoolliset, joita kirjassa voi tarkastella rinnakkain. Joistakin löytyvät samat arvoitukselliset yksityiskohdat kuin Leonardo da Vincin Viimeisestä ehtoollisesta ja joita Dan Brown käytti omassa menestyskirjassaan muutama
vuosi sitten. Kirja on todellinen kulttuuriteko niin kuin Jussin kirjat aina.

Tämän tehtyäni suunnistin sitten postimerkkinäyttelyyn ja sieltä hyvinvointiin. Olin juuri ostamassa Kolatun juustoja (Suomen parhaita muuten) kun puhelimeni soi ja onneton lavaemäntä kysyi, mitä pitäisi tehdä kun ei näy kirjailijaa eikä haastattelijaa. Ei muuta kuin sutena juustokassin kanssa lavalle tutkimaan tilannetta. Ihmiset istuivat odottamassa. Yleisöä ei voi pettää. Mikä siis neuvoksi? Eurooppa 4, Hoplaa! Menin kysymään, olisiko tarjolla pari vapaaehtoista kanssani hoitamaan juttu ja sain Maiju Jokisen ja Paavo Honkilahden mukaani. Puhuimme kiertuetoiminnasta, olivat parin viikon kuluttua lähdössä Keminjärvelle. Kehuivat paikkakuntaa samoin kuin muitakin pieniä asuinsijoja, joissa ihmiset sankoin joukoin tulevat katsomaan ja ovat kiitollisia näkemästään. Kemijärvi on heidän mielestään kokenut valtaisan piristysruiskeen Kari Väänäsen ryhdyttyä siellä tekemään Taivaantulia. Arvaatte varmaan, että tehtävämme oli puhua nimenomaan Taivaantulista, jonka toinen kirjaversio osa on tuossa tuokiossa valmis. Kiitos  Eurooppa 4:lle. Sunnuntai päättyi Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan Liian lyhyt hame –kertomuksia keittiöstä musiikki-puheperformanssiin. He palaavat vielä, näin on lupaus.

Ja täytyy nyt ihan lopuksi mainita, että kyllä me pidimme pienimuotoisen julkkarin Ellun keittiönkin kunniaksi! Syötiin porkkanaa ja onniteltiin toisiamme.
Huomenna taas vaalikentille virkistynein mielin! Kirja on aina vähintäänkin sen yhden messun arvoinen.