Jyväskylän konserttitalo taas on Guggenheimin Jyväskylän vastine. Se on vuosikymmenien ikuisuusprojekti. jo 60-70-luvulla kaupungista etsittiin tonttia konserttitalolle. Lopulta 90-luvulla sellainen varattiin Alvar Aallon suojellun valtiontalon vierestä kulmittain hänen suunnittelemansa teatteritalon kanssa. Ja kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu järjestettiin. Kolme parasta ehdotusta lunastettiin ja sveitsiläisnaiset ryhtyivät jatkojalostamaan valittua. Suunnitelmaan kuului myös jo vuosia tyhjänä olleen, nyt romahtamisvaarassa olevan valtiontalon remontointi kulttuuritiloiksi. Mutta hupsista! kaupungista loppuivat rahat – vai loppuiko oikeasti päättäjiltä rohkeutta. Hanke haudattiin ja tontti sekä valtiontalo pantiin myyntiin. Kaupat tehtiin ja päättäjät jo hetken kuvittelivat päässeensä koko valtiontalo-ongelmasta mutta sitten alkoivat valitukset, kauppa purkautui ja nyt jälleen kaupunki valmistelee samaisen tontin ja valtiontalon myyntiä.

Mutta mitä tekee kultturelli konserttiväki? sehän päätti perustaa tukiyhdistyksen ja ajaa kaupungin päättäjien ohi. Messukeskukseen on nyt kaavailtu jonkinlaista soivaa salia. mutta ystävät hyvät, sekin maksaa eikä kaupungilla ole rahaa nyt sen enempää kuin aiemminkaan.

Kannattaisiko luopua huonosta suunnitelmasta ja odottaa, josko Jyväskylään koittaisivat paremmat ajat ja fiksummat päättäjät?

Muuten vaikka kannatankin kaikkea kulttuuritoimintaa ja pidän Aallon rakennuksista, yksi hienoimmista kokonaisuuksista on Seminaarinmäen kampus, niin minusta ihan vakavasti voisi tutkia, olisiko valtiontalolle armeliaampaa tulla puretuksi? Alkuperäisestä ei juuri ole enää paljoa jäljellä ja talon korjaaminen maksaa maltaita, niin rappiolla se on.

Valtiontalo pönötti vielä 1930-luvulla Suojeluskuntalona. Sitten nimi muutettiin.