Eila Ailan haastateltavana

Köyhyydestä, syrjäytymisestä ja tuloeroista

Miehensä kuoleman jälkeen viime kesänä Eila törmäsi tämän yhteiskunnan  julmaan ja aukottomaan byrokratiaan sellaisella voimalla, että suuren surunkin keskellä oli pakko havahtua toimimaan.

- Syksyllä huomasin lehdestä ilmoituksen, että vielä viikko aikaa asettaa seurakuntavaaleihin ehdokkaita ja ajattelin heti, että tämä on mun paikka, haluan mennä sinne ja sitten tuli se homokeskustelu, joka oli pöyristyttävä. Nuorin, lahjakas mutta erilainen pikkuveljeni tappoi itsensä, kun ei enää jaksanut. Siitä tämä uusi aktivistikausi sitten alkoi, rahan ja byrokratian vallan vastustamisesta.

- Oikeistolaistuminen on ollut niin käsittämätöntä, että sitä on vaikea tajuta. Olen ollut toimittajana neljä vuosikymmentä ja tehnyt juttuja siitä, että meillä on työttömyyttä ja että työttömyys periytyy. On väliinputoajia ja isoja ryhmiä, jotka eivät koskaan pysty tässä yhteiskunnassa toimimaan. Tämä on kova paikka, mutta en ole koskaan ennen nähnyt sellaisia lukuja kuin nyt. Meillä on hirvittävä määrä köyhiä ja  ihmisiä, jotka kerta kaikkiaan on lyöty ulos tästä yhteiskunnasta. Se oli tyrmistyttävä tieto. Samoin kun nämä tuloerot. Verohelpotuksia on annettu sinne ja tänne. Se on  aiheuttanut tilanteen, että niillä joilla ei ole mitään, heillä on vielä vähemmän ja ne joilla on jo ennestään, niillä on vielä enemmän. Se sotii minun moraaliani vastaan. En minä pidä kolmea paitaa yhtä aikaa päällä. Neljä vuotta sitten vaaleissa Kokoomus kosiskeli muun muassa ”sarisairaanhoitajia”  ja ilmeisesti ihmiset uskoivat siihen että Kokoomus ajaisi heidän asiaansa, menivät ja äänestivät. Nyt voi ihan tosissaan kysyä mitä hyvää siitä heille seurasi.

Aina on vaihtoehtoja 

-  Minua on ottanut päähän politiikkojen puheessa, esimerkiksi näissä vaalitenteissä, se että kaikki lähtee siitä, että talouskasvua pitää tehdä ja kasvun syntyyn annetaan tietty vaihtoehto, muulla tavalla emme voi menetellä.  Moniin vuosiin ei ole kuulunut mitään muuta kuin, että on leikattava palveluja ja on kevennettävä veroja.   Aina on vaihtoehtoja. Varmasti on, mutta niistä ei haluta keskustella, eikä haluta miettiä, olisiko koko kansalle hyödyllisempää, että tehtäisiinkin toisella tavalla.

- Minulle  tärkeintä on toimeentulon mahdollisuuksien antaminen kaikille, tämän jumalattoman eriarvoisuuden poistaminen. Ei voi olla oikein, että osa ihmisistä pakotetaan köyhyyteen ja anomaan toimeentuloaan. Se on järkyttävää, tämän tilanteen muuttaminen on ehdottomasti tärkein tavoite. Ymmärrän, että työpaikkojen luominen on hankalaa, mutta sitä pitää yrittää. Verotukseen puuttuminen on ihan selkeä asia, minkä voi hoitaa ja tuloerojen kasvu lopettaa.

- Hyvin pitkään on vannottu, että kun saa hyvän koulutuksen saa aina töitä. Ei se toimi enää sillä lailla, työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole, kaikki ei pääse töihin. Ja sellainen on loukannut mua ihan oikeasti, että meillä ei ole armeliaisuutta nähdä, että osa ihmisistä ei pysty huolehtimaan itsestään, vaikka niitä töitäkin olisi tarjolla. Minusta kaikista täytyy pitää huolta. Tällä järjestelmällä meiltä viedään ihmisarvo. Ihmisyyteen kuuluu se, että kaikista pidetään huolta.