Televisio on meille suomalaisille edelleen kaikesta viestinnän murroksesta huolimatta erittäin tärkeä. Keskimäärin töllöä tuijotellaan yli kolme tuntia päivässä.
 
Vuoden 2007 uudistusten jälkeen, jolloin analogiset lähetykset päättyivät, tv-sektori on kuitenkin vauhdilla monipuolistunut ja kasvanut. Sisältötarjonnan ohella tv-toimijoiden määrä on lisääntynyt, jonka vuoksi on hyvä, että juuri tässä selonteossa on tarkasteltu sekä Ylen että muiden tv-toimijoiden roolia tällä muutosalttiilla kentällä.
 
Toiseksi, meille on syntynyt uusia palveluita ja käyttöliittymiä, laitteet ovat monipuolistuneet, samoin jakelutiet. Nämä myös ennakoivat katselutapojen henkilökohtaistumista ja olohuonekeskeisyydestä irtautumista kun lemppari sisältöjä katsotaan erilaisilla interaktiivisilla näytöillä missä milloinkin.
 
Nämä kaksi muutosta tarjoavat mahdollisuuksia mutta myös haasteita; miten järjestää palvelut niin, että ne ovat kaikille tasapuolisesti saatavilla?
 
Kun eduskunta sai kesän korvilla valmiiksi Yle-lakipaketin, on hyvä, että nyt paneudutaan perusteellisesti sähköisen viestinnän selvittelyyn ja suuntaviivojen määrittelyyn.
 
On hyvä, että tässä ohjelmassa on nimenomaan kuluttajalähtöisesti mietitty uudenlaisen tekniikan tuomia siirtymiä ja mahdollisuuksia.
 
Kaikilla lienee vielä muistissa 2001 alkanut digi-siirtymä suurine ongelmineen. Samankaltaista hämmennystä ja epätietoisuutta ei toivon mukaan ole tulossa, kun siirrytään teräväpiirtoteeveeseen.  Teräväpiirtolähetysten alkamisen takaraja on vuodessa 2026 mutta väliarvio tehdään 2016. Jos tuolloin HD tai HD ready-televisioita on kyllin paljon, voidaan siirtymää nopeuttaa. Tätä ennakoimaan tulisikin järjestää kansalaisten neuvonta- ja opastuspalvelut keskitetysti yhteen pisteeseen.
Arvoisa puhemies,
 
Meillä on myös mistä valita:
 
Kun 2007 digitaaliseen tv-tekniikkaan siirryttiin maanpäällisissä verkoissa oli tarjolla kaksi ylen ja kaksi? kaupallista tv-kanavaa. Viime vuonna käytössä oli kymmenen kanavanippua, joissa välitetään yli viittäkymmentä kanavaa. Niistä tällä hetkellä Ylellä on julkisen palvelun kanavia 4, Bonnier-konserniin kuuluvalla MTV3:lla kolme vapaasti vastaanotettavaa kanavaa ja 10 maksutv-kanavaa. Sanoma Media Finlandilla puolestaan samoin 3 vapaasti vastaanotettavaa kanavaa ja 8 maksutv-kanavaa. Muita vapaasti vastaanotettavia kanavia ovat Fox (ent. SuomiTV) ja TV5/VoiceTV. Lisäksi kansainvälisille toimijoille on myönnetty toimiluvat 7 maksutvkanavalle. Maanpäällisessä verkossa on vielä toimilupa Urho-tv:llä, joka tarjoaa maksutv-palveluja.
 
Paraikaa liikenne- ja viestintävaliokunta käsittelee myös 800 megahertsin taajuuden huutokauppaa ja tiedossa on myös 700 megahertsin taajuusalueen siirtäminen langattoman laajakaistan käyttöön 2017.
 
Kun jakelukanavat ja -tiet lisääntyvät, ne lisäävät vielä nykyisestäänkin tarjontaa.
 
Tarjonnan lisääntymisen yhteydessä on syytä näillä markkinoilla pitää mielessä kuitenkin hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan kulttuuripolitiikan tulee painottua sisältöjen luomiseen. Kun viime hallituskaudella Ylen rahoitusta ei saatu järjestykseen, joutuivat kuristuskuurille kotimaiset indie-tuottajat ja tuotannot. Tämä johti siihen, että esimerkiksi Ylen kotimaisten tuotantojen osuus laski.
 
Selonteossa määritellään yleisen edun kanavien velvollisuudeksi hankkia suomen- ja ruotsinkielistä ohjelmaa: uutisia, ajankohtaisohjelmia, draamaa ja dokumentteja 19 prosenttia lähetysajasta tai ohjelmistobudjetista. Tällä määrällä suomen- ja ruotsinkielisten ensilähetysten määrä pysyy tämän vuoden tasolla.
                                                                          
Suomalaisten sisällöntuottajien asemaa tulevaisuudessa heikentää se, että kuluttajat voivat tulevaisuudessa aiempaa helpommin valita netin välityksellä kansainvälistä sisältöä suomalaisen sijaan.
 
Tämän vuoksi onkin tärkeää, samanaikaisesti kun jakelutiet ja vastaanottotavat monipuolistuvat varmistaa, että kaikkialla Suomessa halukkailla on mahdollisuus seurata ylen julkisen palvelun radio- ja tv-kanavia.
 
Mikäli kaikki teleoperaattorit eivät tarjoa Ylen palveluja, vaarantuu kansalaisille tarjottujen palveluiden tasapuolisuus.
 
Kun yksittäisen kansalaisen älypuhelin tai muu langattoman laajakaistan päätelaite toimii vain sen teleoperaattorin verkossa, jolta liittymä on ostettu, toisen operaattorin asiakkaat jäävät palvelun ulkopuolelle.

Edellä esittämäni takia Ylen palvelujen saatavuutta ei voi jättää vain teleoperaattorien harkinnan varaan. Toimilupaehdoissa on otettava huomioon julkisen palvelun sisältöjen tasaveroinen jakelu.

puhe pidetty täysistunnossa 2.10.2012: Sähköisen median viestintäpoliitinen ohjelma: Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle.