Puheenvuorossani (8.9.2011 Eduskunta) toin esille yhteiskuntatakuun toteutumiseen liittyviä ja sitä tukevia näkökulmia. Anita Kärjen (ksml 20.9) esittämä huoli siitä, että kaikkia nuoria ei oteta huomioon nuorisotakuun yhteydessä, on tärkeä. Huoli kaikkein huonoimmassa asemassa olevien nuorten puolesta on hyvä nostaa esille. Myös seuraavassa hallitusohjelmassa on esitetty ratkaisuja näiden nuorten tukemisen puolesta.

 
Nuorten työllistämisen yhtenä ongelmana on oppisopimuskoulutuksen takaaminen, sillä yritykset, jotka ovat oikeutettuja palkkatukeen, eivät epävarmojen talousnäkymien vuoksi rohkene kouluttamaan näitä nuoria. Tämä liittyy myös samaan ongelmaan, jonka Joakim Kratochvil (ksml 11.9) nosti kirjoituksessaan esille. Opiskelijoille tulisi tarjota nimenomaan palkallista ja heidän opintojaan tukevaa harjoittelua ja näin kuroa umpeen opiskelun ja työelämän välistä railoa, joka helposti saattaa syntyä.
 
Nuorisotakuun käytännön toteuttaminen asettaa kovia vaatimuksia myös työ- ja elinkeinotoimistoille.
Kun nuorisotakuuta aletaan toteuttaa, tarvitaan nuorten ohjaamiseen myös osaavaa henkilökuntaa, joka yhdessä nuoren kanssa löytää kullekin sopivan opinpolun tai työn. Tässä yhteydessä pitäisikin pystyä ottamaan huomioon nuoren omat kokemukset, kuten Kärki myös nostaa esille.
 
Yksi hallituksen ratkaisusta toteuttaa tämä yhteiskuntatakuu on etsivän nuorisotyön tukeminen. Nuorisotakuu tulee toteutumaan, sillä nuorisotakuun lisäksi tulemme kehittämään etsivää nuorisotyötä, joka onkin yksi keino sille, että saamme pitkällä aikavälillä pidettyä nuoret yhteiskuntatakuun piirissä. Etsivä nuorisotyö keskittyy juuri niihin nuoriin, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan ulkopuolelle. He ovat niitä nuoria, jotka tarvitsevat erityistä tukea, jotta he osaavat hakea kuten Kärki esittää "oikeuttaan yhteiskuntatakuuseen".
 
(kirjoitus julkaistu Ksml:ssa 24.9 muokattuna)