Pollan: OIKEAN RUUAN OHJEET, Syöjän käsikirja (Atena 2011)

Mitä suuhun?

Voiko mikään olla tänä päivänä hankalampaa kuin syöminen? Lehdet pursuavat toinen toistaan kummallisempia ohjeita terveellisestä ruuasta, oikeanlaisesta syömisestä ja tietenkin erilaisista dieeteistä. Erityisen suosittu juttujen perusteella näyttää olevan vähähiilihydraattinen ravinto: jätä pois leivät, puurot, sokerit ja syö voita, lihaa, kalaa, rasvaisia juustoja, munia. Vähemmästäkin joutuu hämmennyksiin. Mutta eipä hätää enää!

Käsiini osui juuri julkaistu pieni kirja, Michael Pollanin Oikean ruoan ohjeet. Syöjän käsikirja ja syömisongelmat kutistuivat silmissä. Kirja on jatkoa tiede- ja ympäristöjournalismin professorin 2009 julkaistulle Oikean ruoan puolesta kirjalle. Näissä kirjoissa Pollan todistaa uskottavasti, että syöminen ei ole monimutkaista, vaikka erilaiset dieetit ja vaihtelevat ruokasuositukset saavat sen tuntumaan mahdottomien valintojen ryteiköltä. Ja mikä sitten on se kirjan tarjoama ahaa-elämys? Se on yksinkertainen syöminen. Kirjailija tarjoaa reilut 60 yksinkertaista muistisääntöä helpottamaan päivittäisiä valintoja. Hän kehottaa aivan aluksi syömään ruokaa. Siis mitä? Ruokaa! Se on eri asia kuin teollisesti valmistetut mikro-, pakaste- ja puolivalmisteet, joita esivanhempamme eivät tunnistaisi ruuaksi. Älä siis syö mitään mitä isoäitisi ei tunnistaisi ruoaksi. Älä myöskään osta tuotteita, joissa on yli viisi ainesosaa ja varsinkin runsaasti glukoosi-fruktoosissirappia, vaatii Pollan. Hän myös kehottaa välttämään tuotteita, joiden nimessä esiintyy termi ”kevyt”, ”vähärasvainen” tai ”rasvaton”. Tori tai tuottaja on parempi ostospaikka kuin market. Erityisen totta on Pollanin havainto siitä, että tuote, jolla on sama nimi kaikilla kielillä, ei ole ruokaa, esimerkkeinä kirjassa ovat BigMac ja Pringles.

Sen lisäksi, että Pollan kertoo, mitä ja millaista ruokaa pitäisi syödä, hän antaa myös ohjeet siihen, miten kannattaisi syödä tyyliin ”Älä tankkaa itseäsi ja autoasi samassa paikassa”. Hän haastaa lukijat palaamaan siinäkin juurilleen, että vaatii meitä taas itse kokkaamaan. Hänen mielestään vain laittamalla itse ruokaa voi kaapata ruokavalionsa hallinnan takaisin elintarvikekemisteiltä ja jalostajilta.

Yksinkertaista ja virkistävää! Joskus tarvitaan kirja herättelemään yksinkertaisienkin totuuksien äärelle.